Haluaisin kadota nyt jälkiä jättämättä,
olla kuin en olisi koskaan elänytkään,
antaa tavarani niille jotka oikeasti niitä tarvitsevat,
pyyhkiä itseni pois tästä maailmasta.
Välillä on vain niin turhautunut olo,
kaikki askareeni ja liikkeeni tuntuvat turhilta,
en ymmärrä mihin tämä maailma tarvitsee minua,
en ymmärrä mitä olemassaoloni täällä auttaa.
Silti kuitenkin ryömin täällä aamusta iltaan,
ei ole rohkeutta kadota jättämättä jälkiä,
ei ole kai tarpeeksi tahtoakaan,
ei ole kai tarkoituskaan,
ei ainakaan nyt.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo kuvastaa niin hyvin elämääni että ihan säikähdin :o
Joskus on minullakin ollut tällainen olo. Eikä sitä vieläkään ymmärrä minkään tarkoitusta. Surullisen mielen tuottaa tämä runo, kun kuitenkin sitä haluaisi jokaisen nauttivan elämästä ja löytävän siihen mielekkään sisällön.
Et voi lähteä pois!
Hyvin kuvaat tunteitasi.
Pidin tästä
hyvin kirjoitettu.