Bensan kitkan hajusta muistiini palaa kuva menneestä.
Siitä kun juostiin paljain jaloin pitkin kuumaa asfalttia.
Kahlattiin peltoja auringon paahtaessa.
Istuttiin joella sillan alla veneessä illan hämyssä.
Silloin vieno tuuli puhalsi ja sen erään pojan katse sydämeni vangitsi.
Rakkaan korva painautuu vatsaani vasten.
Kuuntelee uutta elämää.
Odottaa jännittyneenä tulevaisuutta.
Haistanko vielä bensan tuoksun ihollani?
Saanko vielä juosta sen tien pätkän kesämekossani?
Viekö nuo pellot kerran vielä minut mennessäni?
Peittääkö illan hämy veden äärellä haikeuden kasvoillani?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
oih, kaunista, todella kaunista!! <3 kyllähän sitä itsekin mietti kaikki aniitä muutoksia ja asioita kun sai tietää pikkuisesta.. ja edelleen miettii.;) mutta upeasti olet kirjoittanut! tykkään.