Aion viedä sinut reunalle
ja katsella kun putoat.
Sylissäni sua pidellä
kun hajoat.
Valtaani sut kietoa
kun vihdoinkin kumarrat.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Reunalla
Runoilija korpienkeli
♥
♡
nainen
Julkaistu:
38
Liittynyt: 20.8.2010
Viimeksi paikalla: 11.10.2024 11:59
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Tervetuloa mieleni kaatopaikalle. Tänne tyhjennän kaipuuni, katkeruuteni, suruni ja joskus vähäisen iloni. Joskus on aikaa hioa mutta useimmiten kiireessä rykäisty nuo mun runoni. Kaikki palaute otetaan ilolla vastaan. Ja vaikka runoni tahtovat olla synkän puoleisia, niin olen silti valoisa ihminen, uskokaa pois :)
Kommentit
olipa karmaisevalla tavalla kaunis ja itsevarma. Runon takaa pystyy näkemään särkyneen ihmisen. Kaunista!
Kun suhteessa on vaikeita aikoja, se on juuri tuota.
Kun suhteessa on hyviä aikoja, se on juuri tuota.
Yhdessäolo.
Kaunista.
hurja ajatus
Ohhoh!
Vahvaa tekstiä.
Joskus on toimittava itsekkäästi, mutta se on tehtävä hienovaraisesti.
" ...sylissäni sua pidellä..." -pehmentää runoa.
Hieno runoteos!
Jokainen tarvitsee tällaista toisinaan.
Psykologiaa, hajoavia ihmisiä! Rakkautta on monenlaista. Mielestäni tämä runo näyttää aika kieroutuneen vision rakkaussuhteesta, jos sen niin haluaa ymmärtää. Hyvin kiehtova. Toisaalta taas hyvin normaali rakkaussuhde, jossa ollaan tukena toisen vaikeina aikoina; silloin vasta rakkaus kukoistaakin ja toisen läsnäoloa arvostaa entistä enemmän! Hieno runo
oi, tosi hieno!
Voimallinen upea runo.
Monitulkintainen. Itse koen alistamisen ja alistumisen nautinnolliselal rajamaalla. Pidän kovin. Lisää ja vielä rohkeammin.