syksyn ensimmäinen sade,
toi mukanaan kylmyyden.
ensimmäinen pimeä ilta,
auringon paisteessa.
sanoivat ettet ole poissa.
missä helvetissä sinä sitten olet?
en ole eläissäni nähnyt
niin paljon kukkia haudalla.
en niin paljon ihmisiä.
jotka ymmärsivät ettet tulisi takaisin.
ja niin minäkin itkin,
minä itkin syksyn ensimmäisen sateen alla.
Selite:
R.I.P HANNU
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis runo tosiaan :(
otan osaa suruusi.
Otan osaa! :(
Kaunis runo menetyksestä ja sen mukanaan tuomasta surusta. Viimeinen lause tuo kyyneleet itsellenikin silmiin.
Jaksamisia!