istun portailla, rapsutan koiraa
ainoa valo universumissa
palavan tupakkani hehku
ainoa ääni maailmankaikkeudessa
hengitys
minun äänekkäämpi kuin koiran,ystäväni
sähkö ei aina ole läsnä...
ainoa valo universumissa
palavan tupakkani hehku
ainoa ääni maailmankaikkeudessa
hengitys
minun äänekkäämpi kuin koiran,ystäväni
sähkö ei aina ole läsnä...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Täällä onneksi yleensä on, ei sitä ilman osaisi olla... hyvä runo.
Sivut