Toisen toinen puoli

Raa'an kirkas päivä.
Aurinko oli päättänyt tänään tuijottaa
jokaista virhettä.
Piirtää terävällä kynällä.

Vaihdon verhot tummempiin ihan sinua varten.
Ettet niin pelkäisi.

Ettet tuntisi itseäsi niin heikoksi,
eikä lasinen ihosi kuultaisi läpi.
Himmentämään hipiän harmautta,
raskaan tummaa sineä taustalla.

Minä kirosin sen päivän taas tänään.
Silloin kun noista silmistä katosi kirkkaus ja
sinusta luisuivat elämän värit pois.

Silloin kun viimeisen kerran uskalsit
vetää keuhkot täyteen happea ja huutaa,
huutaa niin että naapuritkin olisivat kuulleet.

Ei ollut silloin seinillä korvia.
Eivät verhot heiluneet uteliaina.

Ei silloin
kun ennen roskapussia
ulos vietiin rikottuja unelmia
ja maljakosta sirpaleet.