Jos satut joskus astelemaan tyttöjen asuntolan kolmannen kerroksen keittiöön jonakin ajankohtana kello kahdeksan ja kello yhdentoista välillä, törmäät melko isolla todennäköisyydellä kahvinkeittelijöihin (kofeiinus keittelys). Tai jos et pääse kohtaamaan itse villejä luontokappaleita, niin vähintäänkin voit löytää niiden jälkiä pitkin pöytiä, lattioita ja ovenkahvoja.
Kahvinkeittelijät kuuluvat luonnollisena osana opiskelijakodin ekosysteemiin, ja itse asiassa jotkut tutkijat mieltävät ne jopa avainlajiksi. On sanottu, että kahvi- ja maitoläikät, joita kahvinkeittäjät keittiössä laiduntaessaan aiheuttavat, aiheuttavat toisissa lajeissa, kuten esimerkiksi asuntolanhoitajissa, niin suuren tunnereaktion, että sen tuottama kuumuus riittää ylläpitämään elämälle optimaalista lämpötilatasoa asuntolan tiloissa.
Tämä uljas ja koko eliöyhteisön selviytymiselle elintärkeä laji on kuitenkin myös herkkä. Isopandojen tavoin kahvinkeittelijöiden ekolokero on häviävän pieni. Siinä missä pandat ovat täysin riippuvaisia bambusta, on kahvinkeittelijöille välttämätöntä riittävä kofeiinin saanti. Kofeiininpuute saattaa koitua otuksille kohtalokkaaksi, jonka takia ne pula-aikoina saattavat joutua turvautumaan epätoivoisiinkin keinoihin kahvinsaannin turvaamiseksi.
Tästä pääsemmekin kahvinkeittelijöiden tavallisiin elintapoihin. Jos kahvipurujen ja suodatuspussien määrä keittiössä ei ole kahvinkeittelijöiden mielestä hälyyttävä, ne viihtyvät parhaiten yksikseen, pareittain tai maksimissaan kolmen kelittelijän ryppäissä. Ne keittelevät yhdessä tai yksittäin kahvia ja jakavat henkilökohtaisia purujansa pienyhteisöidensä sisällä tasapuolisesti. Kahvipulan koittaessa kuitenkin keittelijät saattavat pakon edessä joko kerääntyä suurempiin laumoihin jakamaan viimeisiä puruja tai jotkut yksilöt jopa varastavat lajitoveriensa purupusseista.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
