tiedäthän
jos avaisin suuni
kaikki sanomattomat sanat
kiemurtelisivat ulos suustani
puroina, pyörteisinä virtoina,
joiden mahdollisuuksiin kätketty energia
rikkirepimisineen tai syliinsulkemisineen
tekee musta heikon, voimattoman
itseensä käpertyjän, mykin huulin.
hän vie
toivonkipinäiset virkkeet on helppo tulkita lupauksiksi
ehkä huomenna! sitten myöhemmin! joskus kuitenkin!
ja huomata taas olevansa koira talutushihnassa:
tanssin kun hän riuhtoo narusta
ja kaulapantakin kuristaa lujempaa.
mun pikaliimapinnoitettu sydän huutaa kylläeitä
vaikkei hän kuuntele kuitenkaan
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
