en tiedä mistä aloittaisin
vielä vähemmän mitä sanoisin
tuntuu kuin sanattomuus
oli ainoa mitä lopulta jäi
kun kaikki sanottu oli jo kulutettu loppuun
sattuu
sattuu niin, kun yöt ovat pitkiä
ja päivät tuntuvat vielä pidemmiltä
ja jokaikinen hetki pyrkii ulos itkuna
vaikka kyyneleeni pääsivät kuivumaan
jo paljon aikaisemmin.
****
kirjoitan nyt tämän
kun en tiedä miten muuten
voisin käsitellä tätä loputonta tuskaa
ehkä se on tapa päästää irti
tai ehkä se on vain universumin irvailua
muistuttaa itseäni siitä
että olimme kuin olimmekin
joskus olemassa
© Ajatar 2025
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit