Mitä voi liha, veri ja sielu silloin,
kun edessä on luonnonvoima
Sinä iltana tanssit kuin jumalatar
herkkyydessä, hartaudessa, voimassa
Myöhemmin en tunnista sua sun omakuvista
Tunnistan sut suupielten asennoista,
laulusta, naurusta, raivosta,
valtamerten etäisyyksistä
Sun kanssa on kuin katsois peiliin,
josta syvyys tuijottaa takaisin
Se on meri, mut me ei olla saaria
Jokin vetää aina sua kohti.
Mut jatkan ohi
Haluisin jo pysähtyä, jäädä siihen
Tuun aina muistamaan sen,
kun jo ensimmäisenä iltana kannateltiin maailmaa
Ehkä toisiamme myös
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit