tiedätkö kuinka vähän minussa on
kirjoitettavaa
kuinka vähän luotavaa
muokattavaa, rikottavaa
kuinka vähän sydämeni
raivoisana riehuu
kuinka harvoin peloissaan
kyyneleet poskillaan
tämä sielu pelkää
ja silti kun herään
ja tunnen ja kosketan
olen jossain siellä
jossain tällä avaralla tiellä minä näen
ja sateessa seison
mutta vain harvoin minä palan
harvoin menen rikki
liian harvoin minuun sattuu
Selite:
Televisio, bussimatkat, aamut ja illat, ja jossain siellä miekat ja veri ja kosketus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
