Olenko minä olemassa, jos kaikki ympärilläni on pelkkää harmaata.
Katson kättäni, mutta minulla ei ole ääriviivoja.
Ehkä minä haalistunkin pois.
Olenko minä olemassa? Näethän sinä minut?
Mutta eihän äänettömään huutoon kukaan vastaa.
Joskus, aivan liian myöhään, kun usva hieman hälveni.
Olin vielä rajaton, mutta enää en pelännyt.
Leijuinkin kuplassa, joka auringon siihen osuessa loisti koko värien kirjolla.
Hiljaa ihailin kuvia kauniita, ilman ääriviivoja.
Ja kuinka nekin hiljaa hälvenivät.
Enkä tuntenut enää kipua.
Katson kättäni, mutta minulla ei ole ääriviivoja.
Ehkä minä haalistunkin pois.
Olenko minä olemassa? Näethän sinä minut?
Mutta eihän äänettömään huutoon kukaan vastaa.
Joskus, aivan liian myöhään, kun usva hieman hälveni.
Olin vielä rajaton, mutta enää en pelännyt.
Leijuinkin kuplassa, joka auringon siihen osuessa loisti koko värien kirjolla.
Hiljaa ihailin kuvia kauniita, ilman ääriviivoja.
Ja kuinka nekin hiljaa hälvenivät.
Enkä tuntenut enää kipua.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit