Alveoleissani tämän kaupungin pöly ei satu niin kuin muualla Mä hymyilen miehelle Brahenkadun kulmassa Sen elämä mahtuu Ikea -kassiin ja R-kioskin kahvikuppiin Porttikongeissa Hansateinit rikkinäisinä vihaisina tärisevinä Katson muualle kun ne piilottaa puukkoja povariin Synkkinä ja kauniina kohoavat kirkot joissa en koskaan käy Täällä kuorrutan suruni siirapilla Ripottelen haavoihini glitteriä ja mietin miksi aina sataa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit