Olenko liian vaativa
olenko huono tytär
yritän antaa anteeksi
yritän olla kuin ennen
silti vuosienkin jälkeen
aina vain sattuu kun nähdään
aina säikähdän kun soitat
olet isäni,
ainoa, tiedän sen
mutta olet myös isäni
joka jätti,
unohti
ja loukkasi.
Usko pois,
enemmän kuin mitään
haluaisin uskaltaa taas luottaa
kaivata
ja turvautua sinuun
haluaisin olla sinun pieni tyttösi
harteillasi nauraen ratsastaa
ehkä vielä jonain isäinpäivänä
minua ei enää itketä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä tekstissä on valtavasti tuskaa, kaipausta ja rakkautta. Pidin tästä kovasti.
Koskettava runo.
Tämä kosketti, oma isä hylkäsi jo kun olin pienenpienenä äitini vatsassa.. Hän ei minua halunnut.
Niin paljon ajatuksia...surullinen,kuitenkin vahva loppu!