Tuuli, joka hellästi hyväilee puiden oksia
saamatta koskaan niistä otetta.
Tuuli, joka näkee paljon pahuutta,
vihaa ja petosta.
Tuuli, joka näkee hellyyttä ja lämpöä,
aitoa rakkautta.
Tuuli, joka kulkee matkansa ja lopulta tyyntyy.
Tuuli, joka kaiken tuon jälkeen uudelleen syntyy.
Tuuli, jota et voi vangita.
Tuuli, joka kulkee ilman kahleita.
Selite:
Tuli joskus illalla mieleen kun seisoin takapihalla tupakalla ja kuuntelin tuulen huminaa puissa. Sillon tuli mieleen että tuuli on kuin ihmiset tai tunteet. Ei voi vangita, ei voi kahlita. Näkee paljon pahuutta ympärillään, mutta myös rakkautta. Ihminen joka ei koskaan saa otetta mistään, menettää kaiken. Mutta ehkä lopulta myös saa rauhan ja tyyntyy. Vain syntyäkseen uudelleen.. :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno vertaus runossasi, olet oikeassa...