Sinulle Vain sinulle Rakas

Minähän sanoin, sanoin useasti, että minulla on kehitystehtävä.
Minun kehitystehtäväni on selviytyä tästä elämän kattavasta stressistä. 
Minun kehitykseni riippuu kehosta, soluista, mieleni sopukoista. 

Sinä olet osa minun kehitystehtävääni, ja se miten onnistun kanssasi, Rakas. 
Minä sitten päätin esittää kuollutta, lamaannuin ja pakenin. Luuseri, minä. 

Ajattelin väärin, luulin kaikenlaista. 
Olin väsynyt, suuttunut ja pettynyt, ehkä loukkaantunutkin. Sinänsä turhaa, eikövain =)
Ärsytys oli valtava, en mahtunut housuihini vaikka halusinkin. 
Siksi varmaan luovuinkin niistä : liian isot. 

Minuuden kanssa kehittelytehtävä on maailman vaikein. Itse on oma tuomarinsa ja syyttäjänsä, kehitystehtävän ollessa ns. päällä ei ole puolustajia, Siinä vaan syytellään. ja se on Uskottava. 

Minun sieluni oli rikki, olin rakastunut Sinuun. Niin ei pitänyt käydä, vaikka olinkin jo ihastunut korviani myöten, luulin että pystyn ja osaan hallita itseni, en osannut. Lensin taivaisiin onnellisena.  Kuitenkin minä voin niin pahoin, etten sinullekaan sitä pystynyt kertomaan. Nyt se vaihe on takana, olen taas kokonainen ehjä ja voimaantunut, voipunut. Valmis, rohkea ja uuras. 

Nyt uskon, että uskallan.