Syntymä ja pimeys

Synnyin tähdet purskahtaen ja räjähtäen, olin elossa, tunsin kaiken! Elin mutta en elänyt, olin yksin...Aina yksin!

Yksin ymmärsin elämän, sen pimeyden...Sen kauniin pimeyden ja mustuuden.

Kuolin kuten sanottu, pimeä oli kohtaloni! Siellä tunsin ja elin! Mutta olin poissa!

Mustuudessa näin ja olin...Sitten huomasin etten enää ollutkaan vaan elin ja näin ja tunsin kaiken mustuuden sisälläni!

Vajosin syvemmälle kunnes en enää nähnyt saati tuntenut yhtään mitään... Olin Pimeys!