Lost not yet found

Runoilija serenah

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 24.3.2004
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 15:33

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Minähän olen loppujen lopuksi kaiken tämän jälkeenkin vain ihminen..muuta minusta ei tule muuksi en mieliksenne muutu. Minusta tulee vain ja ainoastaan sitä miksi itseni teen, millaiseksi itseni muovaan. Olen oma ihana itseni, itseni kanssa, itsekseni...muiden seurassa muita varten, mutta ennenkaikkea itseäni varten. Pyrin parempaan ja ylöspäin, pyrin antamaan itsestäni kaiken mitä annettavissa on ja pyrin ottamaan mitä minulle annetaan..tyydyn siihen mitä saan mutta vaadin enemmän. Olen osaani tyytyväinen, en ole tyytyväinen mihinkään...olen onnellinen, olen onneton..olen kaikkea enkä juuri mitään. Olen minä, minä minä minä, minä itse..minunlaiseni, ajatuksineni kaikkine..ottakaa tai jättäkää..
 

Rakkaus on hukassa,
kadonnut tai kaapattu.

En löytänyt sitä sängyn alta,
en kaapin takaa,
enkä edes noista vanhoista kuraisista saappaistasi.

Ajoinko sen pois vai lähtikö se itse,
ottiko joku sen mukaansa lupaani kysymättä?

Näitkö sen hetken kun sen hukkasin,
näitkö sen käsistäni karkaavan..
jossain se etsii minua
odottaa löytäjäänsä.

Selite: 
vanha runo kai jostain 3 vuoden takaa..päivitettynä vaan :)
Kategoria: 
 

Kommentit

Tää on kyllä hirmun hyvä runo.
Alakuloinen hiukan alistuvan tuntuinen, jossa silti on lopussa ihana toivon kipinä ja usko rakkauden löytäjän paikalle tulosta.

Hienoa, runo jonka ajatusta tarvitsee hiukan etsiä, eikä välttämättä löydä, ennenkuin muutaman lukukerran jälkeen.
Nuo kaksi viimeistä säettä kruunaavat tämän, vaikka mä olisin laittanut ne järjestykseen:
*jossain se odottaa löytäjäänsä,

minua etsiessään.

 

Käyttäjän kaikki runot