kyyneleilläni kastelen kukkani
yksinäisyyden tunne seuranani
eikö kukaan kuule tai huomaa
lämmin peitto minua suojaa
surullisuus on jo tuttua
aivoni kuin puuroa
mikään ei tunnu miltään
kaikki ilo minulta viedään
mutta kun hänen kirkkaat silmät nään
ei minulta huolta tai murhetta löydykkään
onnellisin tyttö päällä maan
kun hänen luona olla saan
sitten kun aika koittaa
tule kotiin äitini soittaa
ikävä ja suru takaisin palaa
viimeisen kerran häntä halaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit