Tyhjänä, tyhmänä,
lyhteitä nyhtävä,
taivaiden kyntäjä,
pohtii omia syntejä syviä.
Yksin istuu,
kunnes kutistuu,
sykkyrälle kerälle,
murheen alaville maille,
nurkkaan huoneen perälle.
Rutisee ranteet,
tutisee polvet,
hapuilee sormet kiinni,
huokaukset viimeiset.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi