Olen kahdeksas korva elämän pinttyneessä poskessa
ja sen suu, kuulen tarinoita huutavan marttyyrin
olen jalatkin, joilla Jumala käski kävellä
se ei kävellyt, se vain rallatteli hyvän maun rajoissa
en ollut ainoa korvien rivi, en ainoat jalat
sen suut olivat rasavilleinä levinneet hymyyn läheiselle pellolle
kahdeksan korvaa elämän
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit