Joskus oli vaikeaa,
kuljin tämän maan päällä sumusilmin
- näkemättä eteeni, vain varjot menneisyyden
taakkana harteillani.
Muurit edessäni olivat liian korkeat kiivetä yli,
kunnes vuosikausien jälkeen ymmärsin,
että myös ali voi kaivautua pelkällä tahdonvoimalla.
Selvisin pitkästä matkasta,
vain huomatakseni että kulman takana odotti uusi
helvetti.
Sinä veit minulta kaiken,
teit minusta esineen ja tyydytyksen välineen,
vaikka huusin korvaasi ettet tekisi sitä
käskit vain olla hiljaa ja painoit aseen ohimolleni.
Enkä minä voinut teille mitään,
en voinut estää sieluni irtirepimistä,
jätitte minut yksin kärsimään kivuistani.
Vuosikausia taistelin helvettiä vastaan
ja päätin, ettei se enää ikinä voisi minua voittaa,
päätin, ettei kukaan enää koskaan voisi näin minua satuttaa.
Ja nyt kun seison sinun vierelläsi,
tiedän olevani turvassa jokaisena päivänä ja yönä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi