Kauas katsoin, kauas kannoin,
Rinnastani sydämen annoin.
Turhaan riensit, turhaan kielsit,
Vain yhdelle se kuuluu, tiesit.
Jalat rakkuloilla,haavaumilla,
Pohjat verenpisaroina.
Juosta perään, kestä enään,
Kaatuen jo tunteen terään.
Kylmälle kalliolle, kivikolle,
Taivaan alle paljaalle.
Sinne häädin, sinne jätin,
Sydämeni piilotin.
Saavuit kylmälle, tuuliselle,
Kivikolle taivaan alle.
Poimit matkaan, pienen rakkaan
Lihakseni liikkumaan.
Mukana kannoit
Turvan annoit
Kauas vannoit valasi.
Selite:
Kokeilin uutta runomittaa, mutta en tiedä vielä itsekkään pidänkö sen toimivuudesta. Rakkaus on kuin paljas kallio, sen pinnalta huomaa kaiken.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
