Selkääni polttava katse.
Tunnen sen, tunnen.
Tietoisesti kieltäydyn kääntymästä sen suuntaan,
tulemasta nähdyksi.
Aika hidastuu ja
a h d i s t u s
tekee tuloaan.
Silloin iskee pakkoreaktio:
F r i i k i s t i
tarinoida puiden kauniista vartaloista,
niiden menneisyydestä ja tulevaisuudesta.
"Tuo poltaa tupakkaa,
tuo ajautui vääriin piireihin
ja sillä on kaksi puolta,
joista toista kukaan ei edes ole nähnyt"
Sillä tavoin minä suojaudun niiltä
jotka luulevat minua rakastavansa
näkemättä kotiani.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämä kolahtaa, pidän muutenkin runojesi tyylistä:)