Vaikka fyysisesti oletkin poissa
Olet silti aina läsnä
Kauniina ajatuksina
Kullattuina muistoina
Vaikeina aikoina
Sydämistämme et koskaan kuihdu pois
Vaikka kosketustasi en enää tunne
Eikä äänesi kantaudu tänne
Selite:
Rakkaalle sylikummilleni, joka taisteli pitkän matkan syöpää vastaan. Joskus edes ne vahvimmatkaan ihmiset eivät enää jaksa.
Tuun aina ikävöimään. Aina.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaihoisan kaunis runo.
Koskettavaa muistelua ja kerrontaa. Olen itsekkin sairastanut syövän 14v.sitten.Voimia sinulle surussasi.
Voih... Ikävä ja kauniit muistot jäävät...