Viimeiset kyyneleet

Olet itkenyt jo tarpeeksi, niin tarpeeksi, että kyyneleistäsi loisi valtameren.
Kyyneleistä jotka itkit kun seisoit keskellä lupausten särkyneiden.
Lupauksien jotka lasinsiruina ovat levittäytyneet jalkoihisi.
Olisi sinun pitänyt luottaa, mutta et luottanut vaistoihisi.
Valkoisen maailman oletit olevan ja antavan sinulle sen mitä ansaitset.
Ei kuitenkaan valkoisella kuorrutettu ollut mikään vaan oli maailman värit harmaan sävyiset.

Katso hetkisen kyyneleistäsi luotua helmien valtamerta.
Sukella keskelle sen ja vapauta itsesi pohjalla olevista kahleista.
Älä kuitenkaan siellä liian kauan viivy ja kiinni jää nostalgian ikeisiin.
Muistot sokaisevat meidät ja valheellaan sitovat meidät muistoihin hopeisiin.
Pinnalle siis pian nouse kun itsesi vapauttanut kahleistasi olet.
Sinun on aika tullut viimein pudottaa viimeiset kyyneleet.