Oli tuuli,
joka tuiversi talojen nurkilla.
Se viimallaan vihmoi
ja natisutti lautoja.
Hylätyn talon kupeessa,
jossa maalikin oli
alkanut karista.
Sinä istuit siinä mietteissäs,
ymmärtämättä elämääs.
Ja jossain kaukana,
lapsi nauraa ja ottaa askelia.
Et ole sitä näkemässä
et sylissä pitämässä.
Ja jossain kaukana
äiti lastaan tuudittaa
Et ole sitä kuulemassa,
et taakkaa jakamassa.
Ja jossain kaukana,
liian kaukana sinun mielesi
epävireisesti soi.
Oli kuu
joka pimennyttä pihaa
valaisi, loisteellaan koristi.
Se katsoi taivaalta
maailman hulluutta.
Kivisillä portailla,
joissa oli sammalta
sinä istuit ja halusit
elämäsi takaisin.
Selite:
Tule takaisin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
