Kun on vain yksi ihminen, jolle kykenee luottamaan
pahimmat pelkonsa ja surunsa
- siis kykenee, ei valitse -
ja se yksi ihminen päättää olla niitä kohtaan välinpitämätön
alkaa sisäisen meren pinta hiljalleen läikehtimään
On virheellistä ja on ristiriitaista, että se tuntuu rinnassa
lämpöisenä lepattamisena
Sillä yleensä sellaisen tunteminen herättää
positiivisia mielleyhtymiä
Uskon siinä kaikkien impulssien menevän sekaisin
Että tuska on niin suuri, ettei sen voimaa tahdo ymmärtää
Että sitä pidättelee etäällä väkisin, vaikka tietää, että ennen pitkää se vyöryy päälle kuitenkin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
