JOULULAULU
Ei sitä joulua, siskoni,
koskaan tullutkaan,
kun maass’ on hanki ja enkeli taivaan
lausui: oot lapseni turvassa aivan.
Perhe on pahin ja ahdistaa.
Ei sitä joulua tullutkaan.
Ei sitä joulua, veljeni,
koskaan tullutkaan.
Kun pukki toi lahjat, sä särjit ne taas
ja se toinen särki mun sydämein vaan
en sitä enää ehjäksi saa.
Ei sitä joulua tullutkaan.
Ei sitä joulua, rakkaani,
koskaan tullutkaan.
Sen kuusen latvasta enkelinen
putos siipensä liekkiin kärventäen.
On yksinäistä ja paleltaa.
Ei sitä joulua tullutkaan.
Ei sitä joulua, siskoni,
koskaan tullutkaan,
kun maass’ on hanki ja enkeli taivaan
lausui: oot lapseni turvassa aivan.
Perhe on pahin ja ahdistaa.
Ei sitä joulua tullutkaan.
Ei sitä joulua, veljeni,
koskaan tullutkaan.
Kun pukki toi lahjat, sä särjit ne taas
ja se toinen särki mun sydämein vaan
en sitä enää ehjäksi saa.
Ei sitä joulua tullutkaan.
Ei sitä joulua, rakkaani,
koskaan tullutkaan.
Sen kuusen latvasta enkelinen
putos siipensä liekkiin kärventäen.
On yksinäistä ja paleltaa.
Ei sitä joulua tullutkaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut