Jalkani eivät koske maata
kuin satunnaisesti,
kevyesti,
vahingossa,
hipaisten.
En ole
hymyillyt näin
sitten kun sain
ensimmäisen
kitarani,
jonka
autuaat sävelet
muotoutuivat
sormissasi
sinä yönä
lauluksemme.
Ja vaikka
putoammekin alas
pilvilinnoistamme,
tiesin edes hetken,
mitä onni on.
Selite:
<br/>
<small>Osat 1 ja 2 toimivat (tai ovat toimimatta) yhdessä tai erikseen.<br/>
Ne ovat omassa levottomassa mielessäni kokonaisuus, mutta kammoksun tyylissäni rajattoman pitkiä runoja, joten ratkaisu on tässä.</small>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno! Niin osa 1 ja 2.
Ja vaikka
putoammekin alas
pilvilinnoistamme,
tiesin edes hetken,
mitä onni on.
Tuo kohta on mahtavin!