Miks´ tänä suvena
taivas on niin itkuinen?
Miks´ tänä suvena
sielus´ on niin tuskainen?
On kuin pistäis pilvet
pistimillään maata,
ei sun sanas´ säilä
sivaltamatta olla saata.
Ja kohta taas, kuitenkin;
tuo taivaan lämpö
alas maahan säteilee,
ja mun syömein
sun lempes´ yltäkylläisyydess´ lymyilee!
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvaa runoutta:)