toimisinko tämänkin illan arbiter bibendina
näiden suurenmoisten juominkien
tämän mahtavan iltaman niin viihtyisän
kotoisaksi olonne tehkää ja iloitkaa
kunnes olen taas juopunut ja voimaantunut
kaikesta siitä mitä voitte minulle lahjoittaa
itsestänne ja rakkaimmistanne
kutsuihin tuokaa itsenne kokonaisina
niin sanottiin kirjeessä siinnä
jonka minulle lähetti mestarimme
kaikkeimpanne annoitte silti kylmäksi jäin
katalaa kohtaloani vatvomaan näin
taasko se nukkuu
ei tainnut olla amethistos
kuten hän minulle vitsaili ja rehenteli niin
taidoillaan joita ei liioittele lainkaan
sehän on selviö suorastaan
kalpeaksi jäi sekin laulu
ei lohduttavaa lorua liioin
ei parannusta tähän jomotukseen
iänikuiseen joka ei anteeksi anna
alkutuleen joka tahtoisi minut hautaan jo syöstä
tunnen sen suonissani virtaavan
kosmisen logoksen täydellistyvän
jumalhengen kultivoituvan
valmiiksi kypsyvän lähtöön tämän monadin
kannan vieläkin kvartsia povitaskussani
kaivatessani suojausta sinulta
tarvitessani muistutusta viinistä
ja muistuttavan amethistoksesta
muistuttavan lupauksista joita tehty ei
valan pikarinikin kristallista siitä
jos se minua yhä pitäisi pannassa
johon minut aikoinasi julistit
sinä olet veistetty tulikivestä
jumalan henkäyksellä minut sytytit
eikö polttopaikka ollut kuninkaalle varattu
eikö violettiliekin pitänyt olla puhdistava voima
mestarin ohjauksella antama
lyijyn kullaksikin muuttava
kumpuava jumalhengestä sekä alkutulen mahdista
mutta silti niin on taivas satava vain tulta ja tulikiveä
näiden suurenmoisten juominkien
tämän mahtavan iltaman niin viihtyisän
kotoisaksi olonne tehkää ja iloitkaa
kunnes olen taas juopunut ja voimaantunut
kaikesta siitä mitä voitte minulle lahjoittaa
itsestänne ja rakkaimmistanne
kutsuihin tuokaa itsenne kokonaisina
niin sanottiin kirjeessä siinnä
jonka minulle lähetti mestarimme
kaikkeimpanne annoitte silti kylmäksi jäin
katalaa kohtaloani vatvomaan näin
taasko se nukkuu
ei tainnut olla amethistos
kuten hän minulle vitsaili ja rehenteli niin
taidoillaan joita ei liioittele lainkaan
sehän on selviö suorastaan
kalpeaksi jäi sekin laulu
ei lohduttavaa lorua liioin
ei parannusta tähän jomotukseen
iänikuiseen joka ei anteeksi anna
alkutuleen joka tahtoisi minut hautaan jo syöstä
tunnen sen suonissani virtaavan
kosmisen logoksen täydellistyvän
jumalhengen kultivoituvan
valmiiksi kypsyvän lähtöön tämän monadin
kannan vieläkin kvartsia povitaskussani
kaivatessani suojausta sinulta
tarvitessani muistutusta viinistä
ja muistuttavan amethistoksesta
muistuttavan lupauksista joita tehty ei
valan pikarinikin kristallista siitä
jos se minua yhä pitäisi pannassa
johon minut aikoinasi julistit
sinä olet veistetty tulikivestä
jumalan henkäyksellä minut sytytit
eikö polttopaikka ollut kuninkaalle varattu
eikö violettiliekin pitänyt olla puhdistava voima
mestarin ohjauksella antama
lyijyn kullaksikin muuttava
kumpuava jumalhengestä sekä alkutulen mahdista
mutta silti niin on taivas satava vain tulta ja tulikiveä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit