Painajainen....

Painajainen

Painajainen edessäni,
en vain tiennyt sitä silloin

Aavistin kai, jollakin tavalla? 
Mutta valehtelin itselleni, että kyllä tämä tästä..

Muut näkivät
tilanteen selvemmin, minä luulen...

Nyt mietin vain,
Miksi en jäänyt, kun sinä tarvitsit minua?

Kuulin sinut, aistin sinut
Satojen kilometrien päästä

Mutta vierelläsi
Emmin ja lähdin lopulta pois, vaikka aistin sinut yhä...

Anteeksi,
voitko sinä ikinä antaa anteeksi?

Elämäni pahin
automatka vielä edessäni 

Kuorma
jota työnsin oli niin suunnattoman raskas....

Raskaampi,
kuin mikään mitä olen kokenut tai työntänyt...

Sen jälkeen,
mikään ei ole tuntunut tiedätkö oikein miltään?

Nyt vihdoinkin,
uskallan sanoa sen

Mikä oli taka-alalla
elämässäni koko tämän ajan:

Minulla,
on koko ajan niin suunnaton ikävä sinua....