Aloitan taas alusta
illan
yön.
Samalla tavalla kuin
aamun
ja päivän.
Jokaisen hetken
vaikka tiedän
opettelen uudestaan.
Tunteet, tuoksut
äänet...
Kuka sanoo, että
suru on samanlainen minuutti sitten
kun päivä juuri muuttui illaksi
tai
rakkaus ja ilo hehkuu
aamun hetkissä samoin
kuin
menneen yön kuumuudessa?
Opettelen.
Ei ole olemassa
toisintoa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| siankärsämö | mitä teet | 26.12.2013 | 1 | Runo |
| siankärsämö | kaikki | 5.11.2013 | 0 | Runo |
| siankärsämö | suojassa | 27.5.2013 | 0 | Runo |
| siankärsämö | ajaton | 27.5.2013 | 0 | Runo |
| siankärsämö | Elämästä... | 23.5.2013 | 4 | Runo |
| siankärsämö | sisältä/ulkoa | 11.10.2012 | 8 | Runo |
| siankärsämö | äänetön | 5.8.2012 | 5 | Runo |
| siankärsämö | pysähdyn | 18.7.2012 | 9 | Runo |
| siankärsämö | apua!!!? | 7.7.2012 | 3 | Runo |
| siankärsämö | hetkessä - uutta | 1.7.2012 | 3 | Runo |
Kommentit
Niin syystä tai toisesta useat meistä joutuvat opettelemaan uudestaan asioita, jotka ovat olleet entisen kaavan mukaan täysin hallinnassa, mutta nyt enää eivät sellaisenaan sovi käytäntöön.
Kopiointi ei mene läpi, mutta jotakin vanhaa kyllä olisi hyvä säilyttää, niitä jotka historian opin mukaan toistavat itseään.
Loput menevät uusiksi, eikä auta muu kuin opettelu ja totuttelu uusiin tapoihin ja konsteihin.
Kyllä se siitä sitten, kun ei hermostu itseensä.
Hieno! Jotenkin jäin miettimään uuden opettelua menetysten jälkeen. Kun uusinnat jäävät tulematta.
Kaunis runo.