Muistijälkiä
Tiet sinun ja minun,
hetken samassa risteyksessä.
Kunnes taas jatkamme matkaa.
Kohtasimme, syytä siihen tiedä en.
Jäljen sydämeeni se jätti,
ikuisen.
Taas kerran jälkeen vuosien,
samalla tiellä kulkien.
Kuin aikaa ei olisikaan.
Olemme tässä uudestaan,
Sinä ja minä.
Muistijälkiä sydämeni jälleen saa,
sinusta ne aina muistuttaa.
Tiedän nyt kuitenkin sen,
polkujemme tarkoituksen.
Ja olen siitä aina kiitollinen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi