Rata
aina voi hieman varastaa
syöttää valoa hiuksiisi
purkaa tunteet osiksi
lyödä kellot rikki moskalla, viemäreiden
viisas hiesupohjainen tontti järveen rajoittuva
kallis näköala ja lainaa tuskallista olallaan kantava perhe
sinne se meni aika
löystyi naru kaulan
vesille vei järvi hitaan parin, vastaparin
kuin magneetit brion veturin ja vaunun
yksinäiset jäivät asemalle odottamaan
- vuoroaan
Avoimelta Taivaalta
pilvet väistyy
sieltä perse paljastuu
paskantaa
ottaa kantaa
elollisten sivilisaatio
pitää nenästä kiinni
ja kuten aina
suunsa auki aukioloaikoina
palvelee isompaa
pitää pientä pilkkanaan
lähiö on pakkopaita
hankala kirja lukea
en koskaan totu
että olen osa
olematta kone
Eliitti
Arkisissa asioissa on pakko kääntyä pirulaisen puoleen
kun on luonteeni se ettei mikään luonnistu
paska jää asumaan peräsuoleen
ihme ettei se ruumiillistu
Samoja juttuja räplätessä aikakin unohtuu
kun heräät siihen taas uudelleen
maku on tai se puuttuu
Pöydällä puusepän puu vuoltuu
ja onnistuneet ongelmat kas näin muodostuu
mietintäteollisuus on päivän erikoisuus
kuin syöpä ja tulehdus se korviin tunkeutuu
globaali ymmärrys meitä imettää
Kaivan salaoppaan esille ja hyisille selkärankavesille
lasken paattini ja vuolaan virran huomaan
lähden synnistä juomaan
menen rannalle luomaan jotain vitun hyödytöntä
lopulta luotan onnen tuomaan
Kun keuhkoistani ilma pakenee
ja kärpänen hengittää
on rapukausi ja jätevyöry etenee eteiseen
se sua tervehtää
ja ryhtyy oitis lääppimään ilmeittä
Haava
apina suihkusi verta
kädet kuin kymmenen käskyä
yksi joka sormelle
vähäpätöisiä mutta voimakkaita
elämänjano poistui apinasta
apina suihkusi verta
kuin auton puhjennut jäähdytin
ruumiin tulee kylmä
ja autossa alkaa paleltaa
sormet hupenee
joka valheesta katkeaa yksi
pirut punovat kaulan ympäri juonia
Tarzan
jää ilman ystävää
ja liaanikyytiä
Himasta Kotiin
tulin himasta kotiin
tein koomasta hitin hitaan
harmaa alue peittyy kuplamuovin alle
raato siirtyy himasta hetekalle
eri miehet piirittää kuin ennen
savukaasu vaihtuu liimankatkuun
tulin himasta kotiin
maailmasta vaahtomuovin ja kumin
olen kevään eksynein ehkä rumin
työpöydän romu ei mahdu filosofiaan
ei päädy edes kansien väliin
on lattialla omillaan
kaaos lupaa ottaa vallan
kun jumalat asfaltoi Valhallan
tulin himasta kotiin
saranapuolelta jossa ovetkin toimii
suuri postipino täyttää käden vasemman
laskut sähkö jo toimittaa
ei tarvitse kolhia päätä jumiin
sen lupasi kaaos tuo
sekatyöläinen kokoonpaneva mekanismi
lataa lavat täyteen
kädet öisin kuin pillit valittaa
Hyytävän Kylmät Lahjat
neron puhtaana välähtävä hymy
paperille päätynyt epäselvä raportti
muuri ja peltikasoja
estynyt työmatka
repäys taaksepäin
salkku egon mukaan valittu
mutta unelma särkyi
pää putosi ratille
luoti otsasta takaraivon läpi
kaukaa, kuin kiinasta ammuttuna
kahvihuoneet olivat kasvihuoneita
hymy ei irronnut
niin kuin ennenkään
poliisi kaivoi tiedostoja
etsi oikeutta lain käsiin
painoi käden lasiin
yksi dosetti jäi yli niuvanniemessä
tappaja oli kadonnut
käsi tavoitti laidan
vesi söi auringon
perunantuoksuisesta ruumasta
kuului kuorsaus
Jore
Jore taitaa menon
hän on vanhan liiton underground – kavereita
ajaa mopolla takaperin
seisoo tuntikaupalla pellossa
yhdellä jalalla
sytkää sätkän
pummaa votkan
hylkää prätkän
liftaa kotkan
makaa verhot kiinni kuukauden
yhtä soittoa
kattoon katsoo tuumaillen
myrkkynä pitää aamunkoittoa
mutta jossain soi se kaiho
nainen
onko siellä unen alla
peite, toivomus
Jäinen Nainen
otin vääränlaisen annoksen
kasvispihvin ja diettikokiksen
oli viikonloppu kadonnut
tunteeni lumeksi ja jääksi
oven eteen padonnut
sain sentään kiroiltua
pullon tyhjiin juotua
kuinka kauan voi olla kuolemaan
olenko elossa turhaan
mä löysin fillarin kuitenkin
jonkun toisen kuin ennenkin
väännyin kumaraan kohti alamäkeä
jota seurasin kuin pornoteatteria
päädyin pillillä syömään
onhan asfalttikin oppinut lyömään
jaoin sille mun tunteet joita vähän on
ensihoitaja löysi mut kuin enkeliolennon
tarjosivat hoitoonohjauksen
palkaksi omista valinnoista
en ehkä enää jaksa ryhmäterapiaa
mutta yhden diapamin kelpuutan
seuraavaksi eniten
tahdon jäisen naisen
koska lämpö mua pelottaa
se voi olla housujen ureaa
Kulunut Nuoruus
Kyllästynyt grungemies
lukee grungekirjaa
puhuu grungesta
huomaa jaahas se on taas muodissa
on väsynyt ja välinpitämätön
ja osoittaa sen
liitutauluja ei enää ole
ajat sitten loppui vuosikymmen
purettu on skole
jossa kuuli Nirvanasta
järsii kynää
kärsii ilman hynää
mikään ei ole hyvää
paitsi villapaita
joka jaksoi tänne asti
ei tullut aikustuttua
hankituksi lapsia
kaikki nykyään on harkittua
kantaa harmaita hapsia
sen pipon alla
farkut on repeytyneet polvista ihan
ajankulussa
ei ole aitoa tehdä sitä
linkkarilla
verhokiskot ei kulu
kun ne on vedetty kiinniasentoon
loppumaton keksitty suru
vetää sänkyyn masentoon
luovuta se ei
LOSER lukee paidassa
nauraen pukee flanellia
kusee pankin nurkassa
kukaan ei ole tuntevinaan
ohimenevässä Kiassa
- naurettavaa!
Mykkäelokuva
kun maailmanjako alkoi
muukalainen meni puuhun nukkumaan
savu nousi ruosteen värisenä
hautausmaalla kuultiin muminaa
elettiin pula-aikaa, säädeltyä elämää
vangit soittivat viulua
hullujenhuone täynnä ölinää
viisasta sellaista
jopa harvinaista
muukalainen putosi parhaassa unessa
kakkulapio halkaisi paloja kasvoista
satoi ja ihmiset sulivat kuin sokeri
puhetulva sorisi
katu jossa piru seisoi yksin ja häpesi
oli hän hyljätty lampun alle
anna sympatiasi
jopa hänelle
Naamat Naamioon
kun rappuset huti askelsin
olin naamat tosi sekaisin
raavin ovea viiksilläni sillä saliin oli päästävä
siellä sinä olit ja minä en koskaan
taulut syyttivät minua toruen
miksen jumalauta ole ihminen
liukastuin päälle lorujen
sun hiusten kultakorujen
käsi pääsi kerran hameen alle
tein sen tahallaan
muuttunut en sen jälkeen koskaan takaisin
muuttanut jo olin jonnekin
siellä olit sinä ja siellä pelattiin
rahasta ja rakkaudesta
pidin itseni hiljaa
vaikka huusinkin
vedin silmäni toisten katseilta
toisten katseisiin
toisten menoa jo katseltiin
faaraot piirsivät sfinksejä omin luvin vaan
ja nyt me kuvia selataan kirjaston kuivuudessa
seksikäs lämpösi on aulassa paikallaan
poimin sut mukaan
varastan vaikket tahdokaan
Parantava Kasvi
rakastuin piharatamoon
sen siitepöly oli ihanuus
halvaannuin kun se katsoi
kurkotti puoleeni
menin lehden alle piiloon
näin mielikuvituksen
siinä sydän hajosi palloiksi
siinä repeytyi suonetkin
teki olennot tiiliseinää
teki nämä mitä vaan
pilkotti valo minut herättäen
tökki takaisin systeemiin
piharatamo sinne jäi
kärsin loputtomasti
ja se jatkui loputtomiin
mutta kun suljen silmäni
löydän hänet uudelleen
me nautimme kukkapölyä
puhumme sienille
kunnes olemme kasvit
yhtä juurta jatkamme
löydä minut
tule mukaan
ja jaa matkamme
Raskaassa Roolissa
aamuyön hän vietti hiljaa
mietti kaikkea mutta vain osan siitä
kuin suunnattomassa avaruudessa
keskusteli ajatusten kaikujen kanssa
hän virkkoi:
olen itkenyt vuoren kokoisen kyyneleen
vuosikymmenissä
se on jäätynyt ja halkaissut kiven
saanut suden huokaisemaan
vinkaisemaan
sohva ei ole sammaleinen
ei hyljätty
siinä kaksi henkeä
istuu -hymyilee
aamuyö puhuu hiljaa
terävät suipot korvat pidän maassa kiinni
se soittaa, kuulen sen
raapii ovea ulottuvuudestansa
tieten
hiljainen ja nöyrä
vihainenkin
hän oli
hämillään siitä miten jotkut verhoutuvat
tekaistun viisauden
opin olomuotoon
käskynjakajiksi
sairastuvat yksinäisyydessä
vaikka olisivat siinä turvassa
hän on löytänyt hölmöytensä
ja häpeää sitä itselleen
tekaissut väärän roolin
josta joskus nautti
ja jonka läpi paljaana kuin valkoinen hanki
sisällä liekki
johon suli jäinen kyynel
veljet halveksivat
olivat kokeneita ehkä ikävuosissa
mutta kuin talot samalla puolen katua
parittomina numeroina
vieri vieren
sisällään omat elämänsä
mutta hän
tämä makaaja
omisti veljen rajan takana
jota ei oikeastaan ole
on vain niitä jotka piirtävät kuoleman ja elämän
taivaan ja helvetin
ja elävät säännöissä
aamuyön hän vietti hiljaa
ja aamuyö oli se johon hän luotti
Salamatkustaja
käsi peittää silmät
ruumassa on jotakin
joka ei sinne kuulu
raskas henki henkilön
siivet, sarvet ja sorkat, kaikki
se on kuitenkin pelokas
vaipuu nurkkaan
kynsii poispääsyä
pois päästäni yritän ajaa nähdyn
käännyn takaisin kannelle
eihän se joka pelkää
ole täysin luonnoton
annan mahdollisuuden
ja vain vilahdus
syvänmusta
Silmämarjapensas
silmät pensaassa marjojen tilalla
räpyttelevät
pudottavat kyyneltippoja
kuuluu taivaita kulkeva ääni
kosmosruuvi on avattu
ja matkaaja kiertää vapaana planeettoja
haen halkoja liiteristä
eloton puu palaa
väliaikaista lämpöä vuotaen
vereni määrä on minulle epäselvä
kiusaus sulkea hana suuri
olen vireessä
Tiivistetty Sarja Epäonnea
ostin kärpäselle kärpäslätkän
itikalle äänieristetyn huoneen
väänsin unisätkän
laidalla vuoteen
marssin pitkin katua
unelmien bulevardilla
kukaan ei antanut katua
siivet sardiinilla
kukaan ei sinua estä
huuda mitä vaan
ei solmut sinua kestä
pian aukeavat uudelleen
käki metsän peittää
kutsuu haamuja
seitissä ristilukki lukee kirjaa
aamu syö pimeää
poliisi päättää päivänsä
menee kotiin
vetää virka-aseen
tekee sen uudelleen
käki näkee sen
peittää silmänsä
totuuden hetki voittaa
tuo lain voiman haamujen maailmaan
sylki valuu pitkin kortta
muurahainen lääkitsee
potilaan päivä alkaa klo mitä lie
penisilliiniä muurahainen tiputtaa
veri kylmää on
haju huuhtelun
automaattilaatikon vaihde sähköylittyy
aronsalmella joku tietää sen
sydän lyö keskipäivän
kello soi
mutta ei kuolemaa
lauantai olla saa omillaan
Vajonnut Rattiin
henkilöauto nuolee tietä
henkilöautossa on sisällä mies
mies on kevytmielinen
ja ajatuksissaan kevyt mieli lentää ulos
jäljelle jää kuoret miehestä
henkilöauton kuorien sisään
on kuin ei olisi mitään
tie nuolee miehen pois
Yksissä
siellähän me uitiin silmänesteessä
silmänräpäykseltä toiselle
olimme toisemme valot tähdissä
näöllä pilattuja
syvässä unessa lumi tuli kuvaan
siinä yritin selvitä ja selvittää
erosimme kun halpa vuokrakin oli jo kallis
kun huomattiin että ruoka kävi vähiin
oli sänky
oli terävä katsanto
rata seurasi häntä
sillalta alas
kädet heilui
jäin tänne
se kai on tarkoitus
seurata tilannetta
Rumpukone
olet rumpukone
hymyilet
tehtaan tekemä
tekele
kulje biitistä toiseen
paukuta
syki tahtiin vaan
sammuta
ne sydämet ja pulssit
olet tahti yks ja kaks
romun ryminä
jätelavan kolina
unohdus joka jyskyttää
muistona
kuulostaa ettet kesyynny
ollenkaan
Afrikan rumpu
sekö sä nyt olet
primitiivinen
mene mun korvanappeihin
kun ajan pois
viimeistä päivää töistä
joihin en palaa
kun nukun ja broidi ottaa pois kuulokkeet
sanot hyvää yötä
lasken ilmaa sisään
ja pamahdan
Kiertolainen
Silmänpohjalla viruu keinu
Sieltä kuuluu vaimea hengitys
Pummit koristavat kadun olemassaolollaan
Yö on päivän kanssa ikuinen
Raavinta kasvojen joka paikan täyttää
Missä istuu kohtalon käsikirjoittaja?
Mitä syytä on odottaa mitään syytä
Katson suurista ikkunoista
Ja se näyttää nykyajan
Luukkua ei ole josta kadota
Selvää on ettei yksin tuulessa kulje ajatus
Joku katsoo terävästi puukottaen
Puhuu ajan habitusta
Sähisee kun viivan alle ei jää
Suorita itse kuolemasi ja jää tuntemattomaan
Tuntemattoman viereen
Joku ajaa nurmen päältäsi
Onkin vain mustaa
Ei luvattu taivaspaikka loista
Katson keinuun olen syntynyt taas
Silmänpohjalla viruu liha
-Ei muuta.
Rata
aina voi hieman varastaa
syöttää valoa hiuksiisi
purkaa tunteet osiksi
lyödä kellot rikki moskalla, viemäreiden
viisas hiesupohjainen tontti järveen rajoittuva
kallis näköala ja lainaa tuskallista olallaan kantava perhe
sinne se meni aika
löystyi naru kaulan
vesille vei järvi hitaan parin, vastaparin
kuin magneetit brion veturin ja vaunun
yksinäiset jäivät asemalle odottamaan
- vuoroaan
Avoimelta Taivaalta
pilvet väistyy
sieltä perse paljastuu
paskantaa
ottaa kantaa
elollisten sivilisaatio
pitää nenästä kiinni
ja kuten aina
suunsa auki aukioloaikoina
palvelee isompaa
pitää pientä pilkkanaan
lähiö on pakkopaita
hankala kirja lukea
en koskaan totu
että olen osa
olematta kone
Eliitti
Arkisissa asioissa on pakko kääntyä pirulaisen puoleen
kun on luonteeni se ettei mikään luonnistu
paska jää asumaan peräsuoleen
ihme ettei se ruumiillistu
Samoja juttuja räplätessä aikakin unohtuu
kun heräät siihen taas uudelleen
maku on tai se puuttuu
Pöydällä puusepän puu vuoltuu
ja onnistuneet ongelmat kas näin muodostuu
mietintäteollisuus on päivän erikoisuus
kuin syöpä ja tulehdus se korviin tunkeutuu
globaali ymmärrys meitä imettää
Kaivan salaoppaan esille ja hyisille selkärankavesille
lasken paattini ja vuolaan virran huomaan
lähden synnistä juomaan
menen rannalle luomaan jotain vitun hyödytöntä
lopulta luotan onnen tuomaan
Kun keuhkoistani ilma pakenee
ja kärpänen hengittää
on rapukausi ja jätevyöry etenee eteiseen
se sua tervehtää
ja ryhtyy oitis lääppimään ilmeittä
Haava
apina suihkusi verta
kädet kuin kymmenen käskyä
yksi joka sormelle
vähäpätöisiä mutta voimakkaita
elämänjano poistui apinasta
apina suihkusi verta
kuin auton puhjennut jäähdytin
ruumiin tulee kylmä
ja autossa alkaa paleltaa
sormet hupenee
joka valheesta katkeaa yksi
pirut punovat kaulan ympäri juonia
Tarzan
jää ilman ystävää
ja liaanikyytiä
Himasta Kotiin
tulin himasta kotiin
tein koomasta hitin hitaan
harmaa alue peittyy kuplamuovin alle
raato siirtyy himasta hetekalle
eri miehet piirittää kuin ennen
savukaasu vaihtuu liimankatkuun
tulin himasta kotiin
maailmasta vaahtomuovin ja kumin
olen kevään eksynein ehkä rumin
työpöydän romu ei mahdu filosofiaan
ei päädy edes kansien väliin
on lattialla omillaan
kaaos lupaa ottaa vallan
kun jumalat asfaltoi Valhallan
tulin himasta kotiin
saranapuolelta jossa ovetkin toimii
suuri postipino täyttää käden vasemman
laskut sähkö jo toimittaa
ei tarvitse kolhia päätä jumiin
sen lupasi kaaos tuo
sekatyöläinen kokoonpaneva mekanismi
lataa lavat täyteen
kädet öisin kuin pillit valittaa
Hyytävän Kylmät Lahjat
neron puhtaana välähtävä hymy
paperille päätynyt epäselvä raportti
muuri ja peltikasoja
estynyt työmatka
repäys taaksepäin
salkku egon mukaan valittu
mutta unelma särkyi
pää putosi ratille
luoti otsasta takaraivon läpi
kaukaa, kuin kiinasta ammuttuna
kahvihuoneet olivat kasvihuoneita
hymy ei irronnut
niin kuin ennenkään
poliisi kaivoi tiedostoja
etsi oikeutta lain käsiin
painoi käden lasiin
yksi dosetti jäi yli niuvanniemessä
tappaja oli kadonnut
käsi tavoitti laidan
vesi söi auringon
perunantuoksuisesta ruumasta
kuului kuorsaus
Jore
Jore taitaa menon
hän on vanhan liiton underground – kavereita
ajaa mopolla takaperin
seisoo tuntikaupalla pellossa
yhdellä jalalla
sytkää sätkän
pummaa votkan
hylkää prätkän
liftaa kotkan
makaa verhot kiinni kuukauden
yhtä soittoa
kattoon katsoo tuumaillen
myrkkynä pitää aamunkoittoa
mutta jossain soi se kaiho
nainen
onko siellä unen alla
peite, toivomus
Jäinen Nainen
otin vääränlaisen annoksen
kasvispihvin ja diettikokiksen
oli viikonloppu kadonnut
tunteeni lumeksi ja jääksi
oven eteen padonnut
sain sentään kiroiltua
pullon tyhjiin juotua
kuinka kauan voi olla kuolemaan
olenko elossa turhaan
mä löysin fillarin kuitenkin
jonkun toisen kuin ennenkin
väännyin kumaraan kohti alamäkeä
jota seurasin kuin pornoteatteria
päädyin pillillä syömään
onhan asfalttikin oppinut lyömään
jaoin sille mun tunteet joita vähän on
ensihoitaja löysi mut kuin enkeliolennon
tarjosivat hoitoonohjauksen
palkaksi omista valinnoista
en ehkä enää jaksa ryhmäterapiaa
mutta yhden diapamin kelpuutan
seuraavaksi eniten
tahdon jäisen naisen
koska lämpö mua pelottaa
se voi olla housujen ureaa
Kulunut Nuoruus
Kyllästynyt grungemies
lukee grungekirjaa
puhuu grungesta
huomaa jaahas se on taas muodissa
on väsynyt ja välinpitämätön
ja osoittaa sen
liitutauluja ei enää ole
ajat sitten loppui vuosikymmen
purettu on skole
jossa kuuli Nirvanasta
järsii kynää
kärsii ilman hynää
mikään ei ole hyvää
paitsi villapaita
joka jaksoi tänne asti
ei tullut aikustuttua
hankituksi lapsia
kaikki nykyään on harkittua
kantaa harmaita hapsia
sen pipon alla
farkut on repeytyneet polvista ihan
ajankulussa
ei ole aitoa tehdä sitä
linkkarilla
verhokiskot ei kulu
kun ne on vedetty kiinniasentoon
loppumaton keksitty suru
vetää sänkyyn masentoon
luovuta se ei
LOSER lukee paidassa
nauraen pukee flanellia
kusee pankin nurkassa
kukaan ei ole tuntevinaan
ohimenevässä Kiassa
- naurettavaa!
Mykkäelokuva
kun maailmanjako alkoi
muukalainen meni puuhun nukkumaan
savu nousi ruosteen värisenä
hautausmaalla kuultiin muminaa
elettiin pula-aikaa, säädeltyä elämää
vangit soittivat viulua
hullujenhuone täynnä ölinää
viisasta sellaista
jopa harvinaista
muukalainen putosi parhaassa unessa
kakkulapio halkaisi paloja kasvoista
satoi ja ihmiset sulivat kuin sokeri
puhetulva sorisi
katu jossa piru seisoi yksin ja häpesi
oli hän hyljätty lampun alle
anna sympatiasi
jopa hänelle
Naamat Naamioon
kun rappuset huti askelsin
olin naamat tosi sekaisin
raavin ovea viiksilläni sillä saliin oli päästävä
siellä sinä olit ja minä en koskaan
taulut syyttivät minua toruen
miksen jumalauta ole ihminen
liukastuin päälle lorujen
sun hiusten kultakorujen
käsi pääsi kerran hameen alle
tein sen tahallaan
muuttunut en sen jälkeen koskaan takaisin
muuttanut jo olin jonnekin
siellä olit sinä ja siellä pelattiin
rahasta ja rakkaudesta
pidin itseni hiljaa
vaikka huusinkin
vedin silmäni toisten katseilta
toisten katseisiin
toisten menoa jo katseltiin
faaraot piirsivät sfinksejä omin luvin vaan
ja nyt me kuvia selataan kirjaston kuivuudessa
seksikäs lämpösi on aulassa paikallaan
poimin sut mukaan
varastan vaikket tahdokaan
Parantava Kasvi
rakastuin piharatamoon
sen siitepöly oli ihanuus
halvaannuin kun se katsoi
kurkotti puoleeni
menin lehden alle piiloon
näin mielikuvituksen
siinä sydän hajosi palloiksi
siinä repeytyi suonetkin
teki olennot tiiliseinää
teki nämä mitä vaan
pilkotti valo minut herättäen
tökki takaisin systeemiin
piharatamo sinne jäi
kärsin loputtomasti
ja se jatkui loputtomiin
mutta kun suljen silmäni
löydän hänet uudelleen
me nautimme kukkapölyä
puhumme sienille
kunnes olemme kasvit
yhtä juurta jatkamme
löydä minut
tule mukaan
ja jaa matkamme
Raskaassa Roolissa
aamuyön hän vietti hiljaa
mietti kaikkea mutta vain osan siitä
kuin suunnattomassa avaruudessa
keskusteli ajatusten kaikujen kanssa
hän virkkoi:
olen itkenyt vuoren kokoisen kyyneleen
vuosikymmenissä
se on jäätynyt ja halkaissut kiven
saanut suden huokaisemaan
vinkaisemaan
sohva ei ole sammaleinen
ei hyljätty
siinä kaksi henkeä
istuu -hymyilee
aamuyö puhuu hiljaa
terävät suipot korvat pidän maassa kiinni
se soittaa, kuulen sen
raapii ovea ulottuvuudestansa
tieten
hiljainen ja nöyrä
vihainenkin
hän oli
hämillään siitä miten jotkut verhoutuvat
tekaistun viisauden
opin olomuotoon
käskynjakajiksi
sairastuvat yksinäisyydessä
vaikka olisivat siinä turvassa
hän on löytänyt hölmöytensä
ja häpeää sitä itselleen
tekaissut väärän roolin
josta joskus nautti
ja jonka läpi paljaana kuin valkoinen hanki
sisällä liekki
johon suli jäinen kyynel
veljet halveksivat
olivat kokeneita ehkä ikävuosissa
mutta kuin talot samalla puolen katua
parittomina numeroina
vieri vieren
sisällään omat elämänsä
mutta hän
tämä makaaja
omisti veljen rajan takana
jota ei oikeastaan ole
on vain niitä jotka piirtävät kuoleman ja elämän
taivaan ja helvetin
ja elävät säännöissä
aamuyön hän vietti hiljaa
ja aamuyö oli se johon hän luotti
Salamatkustaja
käsi peittää silmät
ruumassa on jotakin
joka ei sinne kuulu
raskas henki henkilön
siivet, sarvet ja sorkat, kaikki
se on kuitenkin pelokas
vaipuu nurkkaan
kynsii poispääsyä
pois päästäni yritän ajaa nähdyn
käännyn takaisin kannelle
eihän se joka pelkää
ole täysin luonnoton
annan mahdollisuuden
ja vain vilahdus
syvänmusta
Silmämarjapensas
silmät pensaassa marjojen tilalla
räpyttelevät
pudottavat kyyneltippoja
kuuluu taivaita kulkeva ääni
kosmosruuvi on avattu
ja matkaaja kiertää vapaana planeettoja
haen halkoja liiteristä
eloton puu palaa
väliaikaista lämpöä vuotaen
vereni määrä on minulle epäselvä
kiusaus sulkea hana suuri
olen vireessä
Tiivistetty Sarja Epäonnea
ostin kärpäselle kärpäslätkän
itikalle äänieristetyn huoneen
väänsin unisätkän
laidalla vuoteen
marssin pitkin katua
unelmien bulevardilla
kukaan ei antanut katua
siivet sardiinilla
kukaan ei sinua estä
huuda mitä vaan
ei solmut sinua kestä
pian aukeavat uudelleen
käki metsän peittää
kutsuu haamuja
seitissä ristilukki lukee kirjaa
aamu syö pimeää
poliisi päättää päivänsä
menee kotiin
vetää virka-aseen
tekee sen uudelleen
käki näkee sen
peittää silmänsä
totuuden hetki voittaa
tuo lain voiman haamujen maailmaan
sylki valuu pitkin kortta
muurahainen lääkitsee
potilaan päivä alkaa klo mitä lie
penisilliiniä muurahainen tiputtaa
veri kylmää on
haju huuhtelun
automaattilaatikon vaihde sähköylittyy
aronsalmella joku tietää sen
sydän lyö keskipäivän
kello soi
mutta ei kuolemaa
lauantai olla saa omillaan
Vajonnut Rattiin
henkilöauto nuolee tietä
henkilöautossa on sisällä mies
mies on kevytmielinen
ja ajatuksissaan kevyt mieli lentää ulos
jäljelle jää kuoret miehestä
henkilöauton kuorien sisään
on kuin ei olisi mitään
tie nuolee miehen pois
Yksissä
siellähän me uitiin silmänesteessä
silmänräpäykseltä toiselle
olimme toisemme valot tähdissä
näöllä pilattuja
syvässä unessa lumi tuli kuvaan
siinä yritin selvitä ja selvittää
erosimme kun halpa vuokrakin oli jo kallis
kun huomattiin että ruoka kävi vähiin
oli sänky
oli terävä katsanto
rata seurasi häntä
sillalta alas
kädet heilui
jäin tänne
se kai on tarkoitus
seurata tilannetta
Rumpukone
olet rumpukone
hymyilet
tehtaan tekemä
tekele
kulje biitistä toiseen
paukuta
syki tahtiin vaan
sammuta
ne sydämet ja pulssit
olet tahti yks ja kaks
romun ryminä
jätelavan kolina
unohdus joka jyskyttää
muistona
kuulostaa ettet kesyynny
ollenkaan
Afrikan rumpu
sekö sä nyt olet
primitiivinen
mene mun korvanappeihin
kun ajan pois
viimeistä päivää töistä
joihin en palaa
kun nukun ja broidi ottaa pois kuulokkeet
sanot hyvää yötä
lasken ilmaa sisään
ja pamahdan
Kiertolainen
Silmänpohjalla viruu keinu
Sieltä kuuluu vaimea hengitys
Pummit koristavat kadun olemassaolollaan
Yö on päivän kanssa ikuinen
Raavinta kasvojen joka paikan täyttää
Missä istuu kohtalon käsikirjoittaja?
Mitä syytä on odottaa mitään syytä
Katson suurista ikkunoista
Ja se näyttää nykyajan
Luukkua ei ole josta kadota
Selvää on ettei yksin tuulessa kulje ajatus
Joku katsoo terävästi puukottaen
Puhuu ajan habitusta
Sähisee kun viivan alle ei jää
Suorita itse kuolemasi ja jää tuntemattomaan
Tuntemattoman viereen
Joku ajaa nurmen päältäsi
Onkin vain mustaa
Ei luvattu taivaspaikka loista
Katson keinuun olen syntynyt taas
Silmänpohjalla viruu liha
-Ei muuta.
aina voi hieman varastaa
syöttää valoa hiuksiisi
purkaa tunteet osiksi
lyödä kellot rikki moskalla, viemäreiden
viisas hiesupohjainen tontti järveen rajoittuva
kallis näköala ja lainaa tuskallista olallaan kantava perhe
sinne se meni aika
löystyi naru kaulan
vesille vei järvi hitaan parin, vastaparin
kuin magneetit brion veturin ja vaunun
yksinäiset jäivät asemalle odottamaan
- vuoroaan
Avoimelta Taivaalta
pilvet väistyy
sieltä perse paljastuu
paskantaa
ottaa kantaa
elollisten sivilisaatio
pitää nenästä kiinni
ja kuten aina
suunsa auki aukioloaikoina
palvelee isompaa
pitää pientä pilkkanaan
lähiö on pakkopaita
hankala kirja lukea
en koskaan totu
että olen osa
olematta kone
Eliitti
Arkisissa asioissa on pakko kääntyä pirulaisen puoleen
kun on luonteeni se ettei mikään luonnistu
paska jää asumaan peräsuoleen
ihme ettei se ruumiillistu
Samoja juttuja räplätessä aikakin unohtuu
kun heräät siihen taas uudelleen
maku on tai se puuttuu
Pöydällä puusepän puu vuoltuu
ja onnistuneet ongelmat kas näin muodostuu
mietintäteollisuus on päivän erikoisuus
kuin syöpä ja tulehdus se korviin tunkeutuu
globaali ymmärrys meitä imettää
Kaivan salaoppaan esille ja hyisille selkärankavesille
lasken paattini ja vuolaan virran huomaan
lähden synnistä juomaan
menen rannalle luomaan jotain vitun hyödytöntä
lopulta luotan onnen tuomaan
Kun keuhkoistani ilma pakenee
ja kärpänen hengittää
on rapukausi ja jätevyöry etenee eteiseen
se sua tervehtää
ja ryhtyy oitis lääppimään ilmeittä
Haava
apina suihkusi verta
kädet kuin kymmenen käskyä
yksi joka sormelle
vähäpätöisiä mutta voimakkaita
elämänjano poistui apinasta
apina suihkusi verta
kuin auton puhjennut jäähdytin
ruumiin tulee kylmä
ja autossa alkaa paleltaa
sormet hupenee
joka valheesta katkeaa yksi
pirut punovat kaulan ympäri juonia
Tarzan
jää ilman ystävää
ja liaanikyytiä
Himasta Kotiin
tulin himasta kotiin
tein koomasta hitin hitaan
harmaa alue peittyy kuplamuovin alle
raato siirtyy himasta hetekalle
eri miehet piirittää kuin ennen
savukaasu vaihtuu liimankatkuun
tulin himasta kotiin
maailmasta vaahtomuovin ja kumin
olen kevään eksynein ehkä rumin
työpöydän romu ei mahdu filosofiaan
ei päädy edes kansien väliin
on lattialla omillaan
kaaos lupaa ottaa vallan
kun jumalat asfaltoi Valhallan
tulin himasta kotiin
saranapuolelta jossa ovetkin toimii
suuri postipino täyttää käden vasemman
laskut sähkö jo toimittaa
ei tarvitse kolhia päätä jumiin
sen lupasi kaaos tuo
sekatyöläinen kokoonpaneva mekanismi
lataa lavat täyteen
kädet öisin kuin pillit valittaa
Hyytävän Kylmät Lahjat
neron puhtaana välähtävä hymy
paperille päätynyt epäselvä raportti
muuri ja peltikasoja
estynyt työmatka
repäys taaksepäin
salkku egon mukaan valittu
mutta unelma särkyi
pää putosi ratille
luoti otsasta takaraivon läpi
kaukaa, kuin kiinasta ammuttuna
kahvihuoneet olivat kasvihuoneita
hymy ei irronnut
niin kuin ennenkään
poliisi kaivoi tiedostoja
etsi oikeutta lain käsiin
painoi käden lasiin
yksi dosetti jäi yli niuvanniemessä
tappaja oli kadonnut
käsi tavoitti laidan
vesi söi auringon
perunantuoksuisesta ruumasta
kuului kuorsaus
Jore
Jore taitaa menon
hän on vanhan liiton underground – kavereita
ajaa mopolla takaperin
seisoo tuntikaupalla pellossa
yhdellä jalalla
sytkää sätkän
pummaa votkan
hylkää prätkän
liftaa kotkan
makaa verhot kiinni kuukauden
yhtä soittoa
kattoon katsoo tuumaillen
myrkkynä pitää aamunkoittoa
mutta jossain soi se kaiho
nainen
onko siellä unen alla
peite, toivomus
Jäinen Nainen
otin vääränlaisen annoksen
kasvispihvin ja diettikokiksen
oli viikonloppu kadonnut
tunteeni lumeksi ja jääksi
oven eteen padonnut
sain sentään kiroiltua
pullon tyhjiin juotua
kuinka kauan voi olla kuolemaan
olenko elossa turhaan
mä löysin fillarin kuitenkin
jonkun toisen kuin ennenkin
väännyin kumaraan kohti alamäkeä
jota seurasin kuin pornoteatteria
päädyin pillillä syömään
onhan asfalttikin oppinut lyömään
jaoin sille mun tunteet joita vähän on
ensihoitaja löysi mut kuin enkeliolennon
tarjosivat hoitoonohjauksen
palkaksi omista valinnoista
en ehkä enää jaksa ryhmäterapiaa
mutta yhden diapamin kelpuutan
seuraavaksi eniten
tahdon jäisen naisen
koska lämpö mua pelottaa
se voi olla housujen ureaa
Kulunut Nuoruus
Kyllästynyt grungemies
lukee grungekirjaa
puhuu grungesta
huomaa jaahas se on taas muodissa
on väsynyt ja välinpitämätön
ja osoittaa sen
liitutauluja ei enää ole
ajat sitten loppui vuosikymmen
purettu on skole
jossa kuuli Nirvanasta
järsii kynää
kärsii ilman hynää
mikään ei ole hyvää
paitsi villapaita
joka jaksoi tänne asti
ei tullut aikustuttua
hankituksi lapsia
kaikki nykyään on harkittua
kantaa harmaita hapsia
sen pipon alla
farkut on repeytyneet polvista ihan
ajankulussa
ei ole aitoa tehdä sitä
linkkarilla
verhokiskot ei kulu
kun ne on vedetty kiinniasentoon
loppumaton keksitty suru
vetää sänkyyn masentoon
luovuta se ei
LOSER lukee paidassa
nauraen pukee flanellia
kusee pankin nurkassa
kukaan ei ole tuntevinaan
ohimenevässä Kiassa
- naurettavaa!
Mykkäelokuva
kun maailmanjako alkoi
muukalainen meni puuhun nukkumaan
savu nousi ruosteen värisenä
hautausmaalla kuultiin muminaa
elettiin pula-aikaa, säädeltyä elämää
vangit soittivat viulua
hullujenhuone täynnä ölinää
viisasta sellaista
jopa harvinaista
muukalainen putosi parhaassa unessa
kakkulapio halkaisi paloja kasvoista
satoi ja ihmiset sulivat kuin sokeri
puhetulva sorisi
katu jossa piru seisoi yksin ja häpesi
oli hän hyljätty lampun alle
anna sympatiasi
jopa hänelle
Naamat Naamioon
kun rappuset huti askelsin
olin naamat tosi sekaisin
raavin ovea viiksilläni sillä saliin oli päästävä
siellä sinä olit ja minä en koskaan
taulut syyttivät minua toruen
miksen jumalauta ole ihminen
liukastuin päälle lorujen
sun hiusten kultakorujen
käsi pääsi kerran hameen alle
tein sen tahallaan
muuttunut en sen jälkeen koskaan takaisin
muuttanut jo olin jonnekin
siellä olit sinä ja siellä pelattiin
rahasta ja rakkaudesta
pidin itseni hiljaa
vaikka huusinkin
vedin silmäni toisten katseilta
toisten katseisiin
toisten menoa jo katseltiin
faaraot piirsivät sfinksejä omin luvin vaan
ja nyt me kuvia selataan kirjaston kuivuudessa
seksikäs lämpösi on aulassa paikallaan
poimin sut mukaan
varastan vaikket tahdokaan
Parantava Kasvi
rakastuin piharatamoon
sen siitepöly oli ihanuus
halvaannuin kun se katsoi
kurkotti puoleeni
menin lehden alle piiloon
näin mielikuvituksen
siinä sydän hajosi palloiksi
siinä repeytyi suonetkin
teki olennot tiiliseinää
teki nämä mitä vaan
pilkotti valo minut herättäen
tökki takaisin systeemiin
piharatamo sinne jäi
kärsin loputtomasti
ja se jatkui loputtomiin
mutta kun suljen silmäni
löydän hänet uudelleen
me nautimme kukkapölyä
puhumme sienille
kunnes olemme kasvit
yhtä juurta jatkamme
löydä minut
tule mukaan
ja jaa matkamme
Raskaassa Roolissa
aamuyön hän vietti hiljaa
mietti kaikkea mutta vain osan siitä
kuin suunnattomassa avaruudessa
keskusteli ajatusten kaikujen kanssa
hän virkkoi:
olen itkenyt vuoren kokoisen kyyneleen
vuosikymmenissä
se on jäätynyt ja halkaissut kiven
saanut suden huokaisemaan
vinkaisemaan
sohva ei ole sammaleinen
ei hyljätty
siinä kaksi henkeä
istuu -hymyilee
aamuyö puhuu hiljaa
terävät suipot korvat pidän maassa kiinni
se soittaa, kuulen sen
raapii ovea ulottuvuudestansa
tieten
hiljainen ja nöyrä
vihainenkin
hän oli
hämillään siitä miten jotkut verhoutuvat
tekaistun viisauden
opin olomuotoon
käskynjakajiksi
sairastuvat yksinäisyydessä
vaikka olisivat siinä turvassa
hän on löytänyt hölmöytensä
ja häpeää sitä itselleen
tekaissut väärän roolin
josta joskus nautti
ja jonka läpi paljaana kuin valkoinen hanki
sisällä liekki
johon suli jäinen kyynel
veljet halveksivat
olivat kokeneita ehkä ikävuosissa
mutta kuin talot samalla puolen katua
parittomina numeroina
vieri vieren
sisällään omat elämänsä
mutta hän
tämä makaaja
omisti veljen rajan takana
jota ei oikeastaan ole
on vain niitä jotka piirtävät kuoleman ja elämän
taivaan ja helvetin
ja elävät säännöissä
aamuyön hän vietti hiljaa
ja aamuyö oli se johon hän luotti
Salamatkustaja
käsi peittää silmät
ruumassa on jotakin
joka ei sinne kuulu
raskas henki henkilön
siivet, sarvet ja sorkat, kaikki
se on kuitenkin pelokas
vaipuu nurkkaan
kynsii poispääsyä
pois päästäni yritän ajaa nähdyn
käännyn takaisin kannelle
eihän se joka pelkää
ole täysin luonnoton
annan mahdollisuuden
ja vain vilahdus
syvänmusta
Silmämarjapensas
silmät pensaassa marjojen tilalla
räpyttelevät
pudottavat kyyneltippoja
kuuluu taivaita kulkeva ääni
kosmosruuvi on avattu
ja matkaaja kiertää vapaana planeettoja
haen halkoja liiteristä
eloton puu palaa
väliaikaista lämpöä vuotaen
vereni määrä on minulle epäselvä
kiusaus sulkea hana suuri
olen vireessä
Tiivistetty Sarja Epäonnea
ostin kärpäselle kärpäslätkän
itikalle äänieristetyn huoneen
väänsin unisätkän
laidalla vuoteen
marssin pitkin katua
unelmien bulevardilla
kukaan ei antanut katua
siivet sardiinilla
kukaan ei sinua estä
huuda mitä vaan
ei solmut sinua kestä
pian aukeavat uudelleen
käki metsän peittää
kutsuu haamuja
seitissä ristilukki lukee kirjaa
aamu syö pimeää
poliisi päättää päivänsä
menee kotiin
vetää virka-aseen
tekee sen uudelleen
käki näkee sen
peittää silmänsä
totuuden hetki voittaa
tuo lain voiman haamujen maailmaan
sylki valuu pitkin kortta
muurahainen lääkitsee
potilaan päivä alkaa klo mitä lie
penisilliiniä muurahainen tiputtaa
veri kylmää on
haju huuhtelun
automaattilaatikon vaihde sähköylittyy
aronsalmella joku tietää sen
sydän lyö keskipäivän
kello soi
mutta ei kuolemaa
lauantai olla saa omillaan
Vajonnut Rattiin
henkilöauto nuolee tietä
henkilöautossa on sisällä mies
mies on kevytmielinen
ja ajatuksissaan kevyt mieli lentää ulos
jäljelle jää kuoret miehestä
henkilöauton kuorien sisään
on kuin ei olisi mitään
tie nuolee miehen pois
Yksissä
siellähän me uitiin silmänesteessä
silmänräpäykseltä toiselle
olimme toisemme valot tähdissä
näöllä pilattuja
syvässä unessa lumi tuli kuvaan
siinä yritin selvitä ja selvittää
erosimme kun halpa vuokrakin oli jo kallis
kun huomattiin että ruoka kävi vähiin
oli sänky
oli terävä katsanto
rata seurasi häntä
sillalta alas
kädet heilui
jäin tänne
se kai on tarkoitus
seurata tilannetta
Rumpukone
olet rumpukone
hymyilet
tehtaan tekemä
tekele
kulje biitistä toiseen
paukuta
syki tahtiin vaan
sammuta
ne sydämet ja pulssit
olet tahti yks ja kaks
romun ryminä
jätelavan kolina
unohdus joka jyskyttää
muistona
kuulostaa ettet kesyynny
ollenkaan
Afrikan rumpu
sekö sä nyt olet
primitiivinen
mene mun korvanappeihin
kun ajan pois
viimeistä päivää töistä
joihin en palaa
kun nukun ja broidi ottaa pois kuulokkeet
sanot hyvää yötä
lasken ilmaa sisään
ja pamahdan
Kiertolainen
Silmänpohjalla viruu keinu
Sieltä kuuluu vaimea hengitys
Pummit koristavat kadun olemassaolollaan
Yö on päivän kanssa ikuinen
Raavinta kasvojen joka paikan täyttää
Missä istuu kohtalon käsikirjoittaja?
Mitä syytä on odottaa mitään syytä
Katson suurista ikkunoista
Ja se näyttää nykyajan
Luukkua ei ole josta kadota
Selvää on ettei yksin tuulessa kulje ajatus
Joku katsoo terävästi puukottaen
Puhuu ajan habitusta
Sähisee kun viivan alle ei jää
Suorita itse kuolemasi ja jää tuntemattomaan
Tuntemattoman viereen
Joku ajaa nurmen päältäsi
Onkin vain mustaa
Ei luvattu taivaspaikka loista
Katson keinuun olen syntynyt taas
Silmänpohjalla viruu liha
-Ei muuta.
Rata
aina voi hieman varastaa
syöttää valoa hiuksiisi
purkaa tunteet osiksi
lyödä kellot rikki moskalla, viemäreiden
viisas hiesupohjainen tontti järveen rajoittuva
kallis näköala ja lainaa tuskallista olallaan kantava perhe
sinne se meni aika
löystyi naru kaulan
vesille vei järvi hitaan parin, vastaparin
kuin magneetit brion veturin ja vaunun
yksinäiset jäivät asemalle odottamaan
- vuoroaan
Avoimelta Taivaalta
pilvet väistyy
sieltä perse paljastuu
paskantaa
ottaa kantaa
elollisten sivilisaatio
pitää nenästä kiinni
ja kuten aina
suunsa auki aukioloaikoina
palvelee isompaa
pitää pientä pilkkanaan
lähiö on pakkopaita
hankala kirja lukea
en koskaan totu
että olen osa
olematta kone
Eliitti
Arkisissa asioissa on pakko kääntyä pirulaisen puoleen
kun on luonteeni se ettei mikään luonnistu
paska jää asumaan peräsuoleen
ihme ettei se ruumiillistu
Samoja juttuja räplätessä aikakin unohtuu
kun heräät siihen taas uudelleen
maku on tai se puuttuu
Pöydällä puusepän puu vuoltuu
ja onnistuneet ongelmat kas näin muodostuu
mietintäteollisuus on päivän erikoisuus
kuin syöpä ja tulehdus se korviin tunkeutuu
globaali ymmärrys meitä imettää
Kaivan salaoppaan esille ja hyisille selkärankavesille
lasken paattini ja vuolaan virran huomaan
lähden synnistä juomaan
menen rannalle luomaan jotain vitun hyödytöntä
lopulta luotan onnen tuomaan
Kun keuhkoistani ilma pakenee
ja kärpänen hengittää
on rapukausi ja jätevyöry etenee eteiseen
se sua tervehtää
ja ryhtyy oitis lääppimään ilmeittä
Haava
apina suihkusi verta
kädet kuin kymmenen käskyä
yksi joka sormelle
vähäpätöisiä mutta voimakkaita
elämänjano poistui apinasta
apina suihkusi verta
kuin auton puhjennut jäähdytin
ruumiin tulee kylmä
ja autossa alkaa paleltaa
sormet hupenee
joka valheesta katkeaa yksi
pirut punovat kaulan ympäri juonia
Tarzan
jää ilman ystävää
ja liaanikyytiä
Himasta Kotiin
tulin himasta kotiin
tein koomasta hitin hitaan
harmaa alue peittyy kuplamuovin alle
raato siirtyy himasta hetekalle
eri miehet piirittää kuin ennen
savukaasu vaihtuu liimankatkuun
tulin himasta kotiin
maailmasta vaahtomuovin ja kumin
olen kevään eksynein ehkä rumin
työpöydän romu ei mahdu filosofiaan
ei päädy edes kansien väliin
on lattialla omillaan
kaaos lupaa ottaa vallan
kun jumalat asfaltoi Valhallan
tulin himasta kotiin
saranapuolelta jossa ovetkin toimii
suuri postipino täyttää käden vasemman
laskut sähkö jo toimittaa
ei tarvitse kolhia päätä jumiin
sen lupasi kaaos tuo
sekatyöläinen kokoonpaneva mekanismi
lataa lavat täyteen
kädet öisin kuin pillit valittaa
Hyytävän Kylmät Lahjat
neron puhtaana välähtävä hymy
paperille päätynyt epäselvä raportti
muuri ja peltikasoja
estynyt työmatka
repäys taaksepäin
salkku egon mukaan valittu
mutta unelma särkyi
pää putosi ratille
luoti otsasta takaraivon läpi
kaukaa, kuin kiinasta ammuttuna
kahvihuoneet olivat kasvihuoneita
hymy ei irronnut
niin kuin ennenkään
poliisi kaivoi tiedostoja
etsi oikeutta lain käsiin
painoi käden lasiin
yksi dosetti jäi yli niuvanniemessä
tappaja oli kadonnut
käsi tavoitti laidan
vesi söi auringon
perunantuoksuisesta ruumasta
kuului kuorsaus
Jore
Jore taitaa menon
hän on vanhan liiton underground – kavereita
ajaa mopolla takaperin
seisoo tuntikaupalla pellossa
yhdellä jalalla
sytkää sätkän
pummaa votkan
hylkää prätkän
liftaa kotkan
makaa verhot kiinni kuukauden
yhtä soittoa
kattoon katsoo tuumaillen
myrkkynä pitää aamunkoittoa
mutta jossain soi se kaiho
nainen
onko siellä unen alla
peite, toivomus
Jäinen Nainen
otin vääränlaisen annoksen
kasvispihvin ja diettikokiksen
oli viikonloppu kadonnut
tunteeni lumeksi ja jääksi
oven eteen padonnut
sain sentään kiroiltua
pullon tyhjiin juotua
kuinka kauan voi olla kuolemaan
olenko elossa turhaan
mä löysin fillarin kuitenkin
jonkun toisen kuin ennenkin
väännyin kumaraan kohti alamäkeä
jota seurasin kuin pornoteatteria
päädyin pillillä syömään
onhan asfalttikin oppinut lyömään
jaoin sille mun tunteet joita vähän on
ensihoitaja löysi mut kuin enkeliolennon
tarjosivat hoitoonohjauksen
palkaksi omista valinnoista
en ehkä enää jaksa ryhmäterapiaa
mutta yhden diapamin kelpuutan
seuraavaksi eniten
tahdon jäisen naisen
koska lämpö mua pelottaa
se voi olla housujen ureaa
Kulunut Nuoruus
Kyllästynyt grungemies
lukee grungekirjaa
puhuu grungesta
huomaa jaahas se on taas muodissa
on väsynyt ja välinpitämätön
ja osoittaa sen
liitutauluja ei enää ole
ajat sitten loppui vuosikymmen
purettu on skole
jossa kuuli Nirvanasta
järsii kynää
kärsii ilman hynää
mikään ei ole hyvää
paitsi villapaita
joka jaksoi tänne asti
ei tullut aikustuttua
hankituksi lapsia
kaikki nykyään on harkittua
kantaa harmaita hapsia
sen pipon alla
farkut on repeytyneet polvista ihan
ajankulussa
ei ole aitoa tehdä sitä
linkkarilla
verhokiskot ei kulu
kun ne on vedetty kiinniasentoon
loppumaton keksitty suru
vetää sänkyyn masentoon
luovuta se ei
LOSER lukee paidassa
nauraen pukee flanellia
kusee pankin nurkassa
kukaan ei ole tuntevinaan
ohimenevässä Kiassa
- naurettavaa!
Mykkäelokuva
kun maailmanjako alkoi
muukalainen meni puuhun nukkumaan
savu nousi ruosteen värisenä
hautausmaalla kuultiin muminaa
elettiin pula-aikaa, säädeltyä elämää
vangit soittivat viulua
hullujenhuone täynnä ölinää
viisasta sellaista
jopa harvinaista
muukalainen putosi parhaassa unessa
kakkulapio halkaisi paloja kasvoista
satoi ja ihmiset sulivat kuin sokeri
puhetulva sorisi
katu jossa piru seisoi yksin ja häpesi
oli hän hyljätty lampun alle
anna sympatiasi
jopa hänelle
Naamat Naamioon
kun rappuset huti askelsin
olin naamat tosi sekaisin
raavin ovea viiksilläni sillä saliin oli päästävä
siellä sinä olit ja minä en koskaan
taulut syyttivät minua toruen
miksen jumalauta ole ihminen
liukastuin päälle lorujen
sun hiusten kultakorujen
käsi pääsi kerran hameen alle
tein sen tahallaan
muuttunut en sen jälkeen koskaan takaisin
muuttanut jo olin jonnekin
siellä olit sinä ja siellä pelattiin
rahasta ja rakkaudesta
pidin itseni hiljaa
vaikka huusinkin
vedin silmäni toisten katseilta
toisten katseisiin
toisten menoa jo katseltiin
faaraot piirsivät sfinksejä omin luvin vaan
ja nyt me kuvia selataan kirjaston kuivuudessa
seksikäs lämpösi on aulassa paikallaan
poimin sut mukaan
varastan vaikket tahdokaan
Parantava Kasvi
rakastuin piharatamoon
sen siitepöly oli ihanuus
halvaannuin kun se katsoi
kurkotti puoleeni
menin lehden alle piiloon
näin mielikuvituksen
siinä sydän hajosi palloiksi
siinä repeytyi suonetkin
teki olennot tiiliseinää
teki nämä mitä vaan
pilkotti valo minut herättäen
tökki takaisin systeemiin
piharatamo sinne jäi
kärsin loputtomasti
ja se jatkui loputtomiin
mutta kun suljen silmäni
löydän hänet uudelleen
me nautimme kukkapölyä
puhumme sienille
kunnes olemme kasvit
yhtä juurta jatkamme
löydä minut
tule mukaan
ja jaa matkamme
Raskaassa Roolissa
aamuyön hän vietti hiljaa
mietti kaikkea mutta vain osan siitä
kuin suunnattomassa avaruudessa
keskusteli ajatusten kaikujen kanssa
hän virkkoi:
olen itkenyt vuoren kokoisen kyyneleen
vuosikymmenissä
se on jäätynyt ja halkaissut kiven
saanut suden huokaisemaan
vinkaisemaan
sohva ei ole sammaleinen
ei hyljätty
siinä kaksi henkeä
istuu -hymyilee
aamuyö puhuu hiljaa
terävät suipot korvat pidän maassa kiinni
se soittaa, kuulen sen
raapii ovea ulottuvuudestansa
tieten
hiljainen ja nöyrä
vihainenkin
hän oli
hämillään siitä miten jotkut verhoutuvat
tekaistun viisauden
opin olomuotoon
käskynjakajiksi
sairastuvat yksinäisyydessä
vaikka olisivat siinä turvassa
hän on löytänyt hölmöytensä
ja häpeää sitä itselleen
tekaissut väärän roolin
josta joskus nautti
ja jonka läpi paljaana kuin valkoinen hanki
sisällä liekki
johon suli jäinen kyynel
veljet halveksivat
olivat kokeneita ehkä ikävuosissa
mutta kuin talot samalla puolen katua
parittomina numeroina
vieri vieren
sisällään omat elämänsä
mutta hän
tämä makaaja
omisti veljen rajan takana
jota ei oikeastaan ole
on vain niitä jotka piirtävät kuoleman ja elämän
taivaan ja helvetin
ja elävät säännöissä
aamuyön hän vietti hiljaa
ja aamuyö oli se johon hän luotti
Salamatkustaja
käsi peittää silmät
ruumassa on jotakin
joka ei sinne kuulu
raskas henki henkilön
siivet, sarvet ja sorkat, kaikki
se on kuitenkin pelokas
vaipuu nurkkaan
kynsii poispääsyä
pois päästäni yritän ajaa nähdyn
käännyn takaisin kannelle
eihän se joka pelkää
ole täysin luonnoton
annan mahdollisuuden
ja vain vilahdus
syvänmusta
Silmämarjapensas
silmät pensaassa marjojen tilalla
räpyttelevät
pudottavat kyyneltippoja
kuuluu taivaita kulkeva ääni
kosmosruuvi on avattu
ja matkaaja kiertää vapaana planeettoja
haen halkoja liiteristä
eloton puu palaa
väliaikaista lämpöä vuotaen
vereni määrä on minulle epäselvä
kiusaus sulkea hana suuri
olen vireessä
Tiivistetty Sarja Epäonnea
ostin kärpäselle kärpäslätkän
itikalle äänieristetyn huoneen
väänsin unisätkän
laidalla vuoteen
marssin pitkin katua
unelmien bulevardilla
kukaan ei antanut katua
siivet sardiinilla
kukaan ei sinua estä
huuda mitä vaan
ei solmut sinua kestä
pian aukeavat uudelleen
käki metsän peittää
kutsuu haamuja
seitissä ristilukki lukee kirjaa
aamu syö pimeää
poliisi päättää päivänsä
menee kotiin
vetää virka-aseen
tekee sen uudelleen
käki näkee sen
peittää silmänsä
totuuden hetki voittaa
tuo lain voiman haamujen maailmaan
sylki valuu pitkin kortta
muurahainen lääkitsee
potilaan päivä alkaa klo mitä lie
penisilliiniä muurahainen tiputtaa
veri kylmää on
haju huuhtelun
automaattilaatikon vaihde sähköylittyy
aronsalmella joku tietää sen
sydän lyö keskipäivän
kello soi
mutta ei kuolemaa
lauantai olla saa omillaan
Vajonnut Rattiin
henkilöauto nuolee tietä
henkilöautossa on sisällä mies
mies on kevytmielinen
ja ajatuksissaan kevyt mieli lentää ulos
jäljelle jää kuoret miehestä
henkilöauton kuorien sisään
on kuin ei olisi mitään
tie nuolee miehen pois
Yksissä
siellähän me uitiin silmänesteessä
silmänräpäykseltä toiselle
olimme toisemme valot tähdissä
näöllä pilattuja
syvässä unessa lumi tuli kuvaan
siinä yritin selvitä ja selvittää
erosimme kun halpa vuokrakin oli jo kallis
kun huomattiin että ruoka kävi vähiin
oli sänky
oli terävä katsanto
rata seurasi häntä
sillalta alas
kädet heilui
jäin tänne
se kai on tarkoitus
seurata tilannetta
Rumpukone
olet rumpukone
hymyilet
tehtaan tekemä
tekele
kulje biitistä toiseen
paukuta
syki tahtiin vaan
sammuta
ne sydämet ja pulssit
olet tahti yks ja kaks
romun ryminä
jätelavan kolina
unohdus joka jyskyttää
muistona
kuulostaa ettet kesyynny
ollenkaan
Afrikan rumpu
sekö sä nyt olet
primitiivinen
mene mun korvanappeihin
kun ajan pois
viimeistä päivää töistä
joihin en palaa
kun nukun ja broidi ottaa pois kuulokkeet
sanot hyvää yötä
lasken ilmaa sisään
ja pamahdan
Kiertolainen
Silmänpohjalla viruu keinu
Sieltä kuuluu vaimea hengitys
Pummit koristavat kadun olemassaolollaan
Yö on päivän kanssa ikuinen
Raavinta kasvojen joka paikan täyttää
Missä istuu kohtalon käsikirjoittaja?
Mitä syytä on odottaa mitään syytä
Katson suurista ikkunoista
Ja se näyttää nykyajan
Luukkua ei ole josta kadota
Selvää on ettei yksin tuulessa kulje ajatus
Joku katsoo terävästi puukottaen
Puhuu ajan habitusta
Sähisee kun viivan alle ei jää
Suorita itse kuolemasi ja jää tuntemattomaan
Tuntemattoman viereen
Joku ajaa nurmen päältäsi
Onkin vain mustaa
Ei luvattu taivaspaikka loista
Katson keinuun olen syntynyt taas
Silmänpohjalla viruu liha
-Ei muuta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
