Elämäni lasikuvussa

katselen ruudun läpi
ympärilläni
sitä mitä kai elämäksi kutsutaan
vaikka lasi on kirkas
ei kukaan näe minua
on turha koskettaa
kylmää pintaa
miksi sydämeni siis sykkii
päivästä toiseen
miksi ihoni kaipaa kosketusta
kun ei löydy niin vahvaa kättä
joka lasin rikki saisi