Runoilija jennakatariina

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.4.2020
Viimeksi paikalla: 15.6.2020 19:45

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
16.5.2000

 

Sama mies

Ymmärrätkö tuskani mies?

Katsoitko edes haavojani tajutaksesi?

Oletko puolellani mies?

Oletko siinä vain muodon vuoksi?

 

Siinä sinä seisot.

Vakaana niinkuin te miehet seisotte.

Sanomatta sanaakaan.

Et ole tainnut koskaan ketään lohduttaa?

 

Muistan taas.

Miehet eivät lohduta.

Lapsia saatika naisia.

Niinhän se olikin.

 

Olenko sinulle liian ankara?

Sinun on vaikea minua tajuta.

Minua korjata.

Minä olen nainen.

Niin helvetin erilainen.

 

Vuosisatojen päätteeksi lopussa on sama mies.

Sama mies ei muutu vaikka niin sanottiin,

Ja naiset pitävät yhtä.

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Laittaa todellakin miettimään, meitä kaikkia tarvitaan <3 
Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Ajattelua herättävä runo! Tosi voimakas, ja itse löydän tästä monta tasoa, ja kaikkiin voin samaistua. Pidän tästä kovasti!
Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Kiitos kommentista!
 

Käyttäjän kaikki runot