Hajoavaa

Runoilija Karpalo

Elän maailmassa, jota
en tunnista;
Ilma vierasta hengittää,

taivas väärän värinen,
tähtikuviot pudonneet paikoiltaan.

Elän maailmassa, jota ei voi
tunnistaa.

Kaikki on hajoavaa, jakautuu osiksi, palaa yhteen, muuttuneena, uudistuneena.
Kaikki hajoaa
eikä ole mitään, mistä pitää kiinni.

Totuus meitä etsii, tietää,

vielä on hetki

rakastaa.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaksi viimeistä riviä lohduttavat, kaiken keskellä <3
koskettaa

lopussa viisaus
Rakastamiselle on aika rajaton, hetki ei ole määre tunteen, sinä itse valikoit rakkauden tien. Sinä aistit missä sydämesi laulu soi.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut