Sielulintu

Runoilija Karpalo


Sen pienen hetken, keväisen
valon heijastuksessa, 
kuvittelin, 
että osaisin olla kevyempi mieleltäni,
ilosta helmeilevä sielultani.
 
Osaisin päästää irti surusta. 
 
Mutta, muuttaako korppi väriään,
laulaako koskaan kuin
satakieli?
 
Surunlapsi on osansa valinnut.
Sielulintu lentää hämärässä.
         Siiveniskut haavoina sydämessä.


 
 
 
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis runo. Surussa on jotain, sitovaa, suuressa surussa ja menetyksessä ainakin. Se kulkee vaihvikaa mukana, sitä ei voi kokonaan heittää pois, mutta sen voi sulkea johonkin niin syvälle, että se on enää kaikuna iholla.

 
Surullista, mutta niin totta. Ehkä joskus on ilon ja onnen hetkiäkin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut