Mitättömyyden äärellä

Runoilija Karpalo


Kuun sirpissä keinuin
maata katselin
ihmettelin,

miten pieniä suurimmatkin meistä

miten mitättömiä askareemme.

Yksi puhallus vain

ja ei ole jäljellä yhtään
kertojaa.


Avaruuden seireenit ne vain
jatkavat lauluaan.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kannattaa joskus ajatella kaikkea tätä, suurena kokonaisuutena <3
kapea alainen katsanto kanta

tykkäsin
pineksi itsensä tuntee monissa paikoissa ja  maailmassa kun avaruus on ääretön
Lempeä iättömyys jäi eteerisenä soimaan. Kaunis runo.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut