Sitä sisintäsi, jonka annat tulla
esille vain
runoissasi, minä
rakastan.
Sen kosketus osuu
joka kerran siihen kohtaan
minussa,
joka läikkyy kuin
maito Linnunradalle.
Tässä ei ole järkeä,
niin kuin harvoin on
joutsenissa, jotka talvella
jäätyvät jaloistaan kiinni,
koska unohtivat mitä
ne olivat ja miksi
kaipuu veti niitä
kahteen
suuntaan.
Joskus voi valita
väärin
vain
kerran.
Tänään
hautaan ajatukset sinusta
takapihan ruusupenkkiin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vain kerran. Niin ja toisaalta totta voi olla myös Kavafisin Suuri ei (Il gran rifiuto)
Sivut