Unohdin ajatella
Läsnäolosi lumoaa
En kauneimmissakaan unissani
Ole niin onnellinen kuin sinun kanssasi
Vaikka enhän edes usko rakkauteen
Hyvästelen sinut
Jäät kuitenkin mieleeni
Kristallitaivaan hyytävä tuuli
Jäädyttää haikean hymy kasvoilleni
Älä sulata sitä koskaan pois
Suljen silmäni yöhön
Tanssin revontulten loimussa
Tähdet tuudittavat minut unelmiin
Anna minulle pala todellisuutta omaksi
Sillä unet loppuvat aina auringon nousuun
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niin, upeita kauniita *tunteella elävän* runoiljan ajatuksia, tuskimpa sellainen jolla ei ole tunnetta niin paljon kuin sinulla, kuin useimmalla runoilijalla ymmärtääkään tällaisen kauniin rakkauden määrää, on ihanaa lukea upota ja tuntea suuri rakkaus jonka runosi sanoin meille tarjoilet, kiitos siitä!