Paljon lie vettä virranneena
alta sumuisen siltani
kokkareisen joenpenkereeni
jolla istuen, vielä hetki sitten, minä mietin unelmiani.
Autuutta kynttilänvalossa odotellen
ihon makua haikaillen
odottaen jotakin pientä ja niin suurta
että se veisi mennessään sanat
harmaat ja kipuilevat
Paljon on vettä virranneena
minun sumuisen siltani alla
joenpenkerettäni pitkin lipuen
silmistäni sanoja heitellen
ihon makua kaipaillen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi