Kevätpuron viimeinen solina

On kevät,kun solina kuuluu tienpientareelta. Kuinka toivoisin,että jo siinä puun latvoissa kukkia. Hiljaa niin huokaisen ylös tähtiin. Oli kevät,tuskan kosketus hiipui kynnykselleni. Tähtiin puiden linnun laulu kuului. Oli kevät,kun onnuin pois. Soittoni voima vain toisti samaa. Mitä rakkaus voi olla. Tähänkö tapaan kohtelin kohtelit sieluni syövereitä. Elän ja uskallan elää näyttämö tyhjä ja kosketus huuma. Vain puoliksi näyttämö täynnä. Täynnä sisimpäni huutaa. En kaipaa en vihaa ei tuskaa mutta riemua toivon. Sen kämmenen taivaan luopuen tuskasta. Jättäen jälkesi ihmisiin lähimmäisiin. Pieni sydän myrskyissä sataa joskus tuuli vie voiton. Kaikkein suurin on rakkaus jos se vaan saa olla. Ajat muuttuu ilta kohtaa joskus matkalaisen se hetki on ajaton. Muistetaan kunnioittaa että  voidaan jälleen kohdata uudestaan.