Matka

Kuin vuoristot
On sydämeni epätasainen
Kuin joki
Niin mutkittelee sieluni
Arvoituksia täynnä
Ovat sisimpäni
Sisällä käyn matkaa
Kartta on epäselvä
Ja kompassi temppuilee
Mitä sisällä on?
Näen pimeyttä
Haistan katkeruuden
Tunnen veitset
Tieni kulkevat minne sattuvat
En ikinä levähdä
Ei ilmansuuntia
Ei kylttejä
Vain kuollut rauha
En matkakumppania kaipaa
Tämä on oma matkani
Kasvit ovat kuolleita
Vain kuivat oksat raapivat
Ja piikit viiltelevät
Etsin reitin
Löytääkseni paratiisin
Missä puut notkuvat hedelmiä
Kukat peittävät maan
Ja vesi virtaa
Nyt vain näen verivirran
Matkan varrella kerään roskia
Haavaisilla käsillä
Myrkyt pois sisältäni
Minulla ei ole tarinoita kuultavana
Olen tottunut olemaan yksin
Ei edes kuuta
Tai tähtiä
Raadan löytääkseni valon
Uin jokien läpi
Kapuan korkeimmat huiput
Kävelen terävimpien pensaiden läpi
Ei kenkiä
Ei yllä muuta
Kuin säkki
Joka repeytyy
Sen ompelen kasaan
Samoin haavani
Huipulla näen sisimpäni
Ehkä jonain päivänä
Näen paratiisin