Kuulen äänen hengityksen,
kaupungin melusta loitontuen.
Istun paikallani hiljaa,
tunnen kuinka katoaa maa.
Suljen silmät vaan,
ulottuvuutta vaihtaa saan.
Sillä sieluni ei pysy täällä,
vaikka ruumis on jumissa maan päällä.
Ainoa ajatus tässä,
pieni lepohetki arjen elämässä.
Selite:
Kirjoitin tämän runon maalaukseni tueksi kuvataidekoulun päättötyön portfolioon.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on keveyttä, tekee mieli jäädä hetkeen.