Lunta sataa hiljalleen,
koti jouluun rauhoittuu.
Ikkunan pintaan kuuraiseen,
kasvot lapsosen heijastuu.
Tuikkii silmät tuon lapsosen,
kilpaa kera taivaan tähtien.
Hän odottaa tuloa tonttujen,
miltei kuulee helinän tiukujen.
Painuu jo pää pienoisen,
peittelee uni vihdoinkin.
Jää hankeen puhtaan valkoiseen,
vain jäljet lumienkelin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit