Yön pitkä pimeys raatelee pintaani
repii yksinäisyyden arvet auki
hakkaa sydämessä
puree niitä käsittelemättömiä luita
jotka historiaani hautasin
Jokaisessa sanassa lähempänä huomista
tekohymyjen aurinkoa
ja sitä seuraavaa yötä jossa
pukeutua taas ikävän kutomaan kaapuun.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut