Ydinolemus

Kuiski minulle kaipuusta.
Tuskat tuhannen vuoden voin karkoittaa.
Muistuta minua ylpeydestä.
Avaimet löydän ihmisyyteen.
Herää minun vierestäni.
Sylisi, tiedän on satorini.

Kaikkeus sanoissasi, teoissasi. Ei-ajatus harmonia. Ja uni unessa.
Todellisuus loittonee. Vartalosi yksityiskohdat sulautuu yhteen elämään. Ja jo elettyihin.
Aikaa ei ole. Galaksia on menneisyys. Tulevaisuus. Ja yhtä kaikki.

Löydämme runon olemuksen. Se elää, pyörteilee ja hyökkää elektronista toiseen saavuttaen tiedon kaaoksesta.

Ja jälkeen.

Kuiski minut häivähdyksiin, tähtien väliseen aineeseen. Enkä voi aistia tuskaa.
Vain ihmisyyden ydinolemuksen.

Rakkauden.